Suomen taloudellinen tilanne on menossa huonoon suuntaan yhä kiihtyvällä vauhdilla. Varsinkin työttömäksi joutuneet ovat kokeneet tämän henkilökohtaisesti. Tässä tilanteessa tulisi luonnollisesti tehdä jotain ja nopeasti. Näyttää kuitenkin siltä, että suurin osa päättäjistä ja vaikuttajista on keskittynyt vain miettimään, miten yhä vähenevää kakkua jaetaan. Suurin murhe on, ettei omaa palaa pienennetä ensimmäisenä. Tällainen ajattelu johtaa yhä syvenevään lamaan.
Oleellista olisi huomata, että me kaikki yhdessä olemme päättäjiä ja vaikuttajia, eivätkä ainoastaan poliitikot, ammattiyhdistysväki, yritysjohtajat sekä lehdistö. Seuraavassa on joitakin ajatuksia siitä, miten jaettavaa kakkua voidaan lisätä. Kun kakku kasvaa, niin sitä on myös helpompi jakaa.
1) Suomalaisten työllisyys perustuu täysin kulutukseen. Jos kukaan ei kuluta mitään, niin työtä ei ole. Tästä johtuen kulutusta tulisi lisätä. Sodan jälkeen säästäminen oli tärkeää, koska oli pulaa tuotteista. Tilanne on nyt erilainen, koska nyt on pulaa työstä eikä tuotteista.. Kulutus rasittaa ympäristöä, mutta vain vahvan talouden avulla meillä on varaa puhtaaseen ympäristöön.
2) Kulutuksessa on olennaisen tärkeää valita kotimainen tuote, sillä vain kotimaisen tuotteen valitseminen parantaa meidän työllisyyttämme ja lisää veronmaksajien määrää. Yksityisen kuluttajan lisäksi vastuu kotimaisen tuotteen valinnasta on myös kauppiailla sekä yritysten, kuntien ja valtion ostopäätöksiä tekevillä ryhmillä. Vastuu on myös kotimaisia tuotteita valmistavilla yrityksillä, joiden tulee huolehtia oman tuotteensa laadusta ja kilpailukyvystä.
3) Jo peruskoulussa oppilaille tulee opettaa, kuinka uusia tuotteita ideoidaan, kehitetään, patentoidaan ja tuotetaan. Sen lisäksi heille tulee kertoa miten oma yritys perustetaan ja hoidetaan. Lyhyesti sanottuna oppilaita tulee kannustaa työllistämään itse itsensä eikä passiivisesti odottamaan, että joku tulee tarjoamaan työtä. Yrityksen ei välttämättä tarvitse olla suuri menestyäkseen.
4) Pienille yrityksille sälytettyä paperisotaa tulee yksinkertaistaa. Suomessa ei riitä, että yrittäjä osaa varsinaisen työnsä hyvin. Jo muutaman työntekijän yrityksessä tarvitaan yksi henkilö pyörittämään lainsäädännön vaatimaa paperisotaa, tämä vie usein firman kannattavuudelta pohjan pois. Kannattaa lisäksi muistaa, että kaikki nykyiset suuryritykset ovat joskus olleet pieniä.
5) Meidän tulisi ensin investoida tuottaviin kohteisiin ja vasta sen jälkeen meillä on varaa nostaa elämämme laatua oopperataloilla, jalkapallohalleilla, kaupungintaloilla, jne. Tuottavan investoinnin ja työn tunnistaa helposti siitä, että asiakkaat maksavat vapaaehtoisesti kaikki sen kustannukset tuotteen hinnassa.
6) Vientimme ulkomaille on meille elintärkeää, sillä ainoastaan sen avulla me maksamme energiamme, lääkkeemme, ulkomaanmatkamme, stereomme, jne. Myös Suomen markan todellinen vahvuus perustuu täysin vientiyritystemme kilpailukykyyn eikä Suomen Pankin päätöksiin. Tästä johtuen vientiyritysten toimintaedellytykset on turvattava, mm. halvan sähkön ja järkevän valuuttakurssin avulla. Vientimaksuista puhuminen osoittaa täyttä ymmärtämättömyyttä talouden tosiasioista.
7) Laman hoito lomauttamalla ei onnistu. Ainoat toimivat vaihtoehdot ovat kovempi työnteko ja/tai pidemmät työpäivät samalla palkalla kuin ennenkin, tämä koskee myös johtajia ja virkamiehiä. Vain näiden valintojen avulla tuotteiden hintoja voidaan laskea ja laatua nostaa niin, että kauppa käy. Japanin, Saksan, Etelä-Korean tai Sveitsin taloustilanne voi helposti todistaa tämän faktan.
Antti Roine, Ulvila, 10.3.1993
__________________________________________________________
Julkaistu:
Satakunnan Kansa 12.3.1993