Maakuntien monien ongelmien perussyy on alhainen syntyvyys ja työikäisien ihmisten muuttoliike suuriin kasvukeskuksiin. Tämän seurauksena elinkeinoelämä ja palvelut supistuvat. Samalla osaavan työvoiman saatavuus ja huoltosuhde heikkenevät, jotka laskevat kuntien elinvoimaa.
Ikäpolvien pieneneminen johtuu pääosin monista perheeseen ja lastenkasvatukseen liittyvistä normeista ja ennakkokäsityksistä, joilla ei ole faktapohjaa.
Luonto on tarkoittanut, että lapset tehdään nuorena. Tästä huolimatta yhteiskuntaan sitkeästi juurtuneen käsityksen mukaan, lapset tulisi hankkia vasta 30–40-vuotiaana, kun vanhempien koulutus, työura ja talous ovat kunnossa.
Naisten hedelmällisyys on huipussaan noin 18-vuotiaana – tällöin todennäköisyys tulla raskaaksi vuoden yrittämisellä on yli 90 %. Sen jälkeen todennäköisyys laskee nopeasti, 30-vuotiaana se on enää 63 %, 40-vuotiaana 35 %, 45-vuotiaana 5 %, ja 50-vuotiaana hedelmällisyys on lähes nolla.
Lisäksi keskenmenon riski kasvaa merkittävästi 35-ikävuoden jälkeen. Miestenkin hedelmällisyys laskee nopeasti vuosien myötä, mutta jatkuu pidempään kuin naisilla.
Haluttaessa järkevin lastenhankinta ikä voitaisiin selvittää Suomen terveys- ja verovirastojen arkistoista vertaamalla vanhempien lasten hankintaikää lasten yhteiskunnalliseen menestykseen.
Elämän koulussa perheen perustaminen ja lasten kasvatus edustavat korkeinta yliopistotasoa. Tässä mielessä näitä opintoja ei ole mitään syytä lykätä liian pitkälle.
Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, joka parhaimmillaan opettaa vanhemmille ja lapsille kärsivällisyyden, altruismin, suvaitsevuuden ja pitkämielisyyden hyveitä.
Vanhempien tavoitteena tulisi olla luottamuksen synnyttäminen lapsiin, jotta lapset oppivat, että yhteiskunnassa on myös ihmisiä, joihin voi luottaa. Ilman luottamusta ja ihmisten välistä rakkautta toimivaa yhteiskuntaa on vaikea rakentaa.
Monet vanhemmat eivät halua synnyttää lapsia, koska he kokevat tämän yhteiskunnan pahaksi ja vihamieliseksi paikaksi. Totuus kuitenkin on, että koskaan Suomen historiassa lapsilla ei ole ollut paremmat edellytykset terveeseen elämään, koulutukseen ja hyvinvointiin – kuin nyt.
Vanhat sukukertomukset antavat hyvän kuvan entisajan todellisuudesta, jossa kuoltiin nuorena, asuttiin ahtaasti ja elettiin ilman koulutusta. Kummallista on, että nykyään niissä maissa missä elintaso on matalin, lapsia syntyy eniten.
Jotkut vanhemmat uskovat, että maailma pelastuu, jos suomalaiset eivät hanki lapsia. Käytännössä kuitenkin elinvoimainen yhteiskunta, hyvä elintaso ja korkea koulusivistys antavat parhaan pohjan ympäristömme suojelulle. Lasten hankinta on siis iloinen ekoteko, jos lapsi saa huolehtivat vanhemmat.
Monet ajattelevat, että nykyinen yhteiskunta lainaa lapsiltamme, vaikka todellisuudessa rakennamme yhteiskuntaa lapsiamme varten. Historian valossa katsottuna nykyisten lasten mahdollisuudet hyvään elämään ovat moninkertaisesti suurempia kuin kuninkailla sata vuotta sitten.
Elämämme ei ole tasapuolista – kaikki eivät voi saada lapsia. Tärkeintä on kuitenkin käyttää viisaasti ne mahdollisuudet ja resurssit, jotka elämä on meille antanut. Enempää meiltä ei vaadita.
Yhteiskuntamme kestävä tulevaisuus voidaan turvata luomalla nuoriin uskoa tulevaisuuteen – ja kehittämällä lainsäädäntöä, opintotukia ja lapsilisiä siihen suuntaan, että vanhemmat voivat hankkia lapsia siinä iässä missä luonto on sen tarkoittanut ja mikä sopii parhaiten vanhempien elämäntilanteeseen.
Antti Roine, Ulvila 28.12.2022
JULKAISTU:
29.12.2022 Länsi-Suomi
2.1.2023 Satakunnan Kansa
5.1.2023 Ulvilan Seutu
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/antti-roine/lapset-ovat-kestavan-tulevaisuuden-perusta/