Hyvinvointialueiden itsehallinto luo siiloja
Lähetetty: 24.05.2022 17:28Uusien omakotialueiden toimivuus ja kustannustehokkuus varmistetaan rakennusmääräysten avulla. Jos jokaisella uuden alueen 23 tontilla on itsehallinto, päädytään tilanteeseen, jossa kaikilla tonteilla on erilainen talo, käyttötarkoitus, erilaiset vesi-, viemäri- ja lämmitysjärjestelmät, sekä erilaiset tietoliikenne- ja kulkuyhteydet.
Käytännössä 21:n hyvinvointialueen, Helsingin ja Ahvenanmaan itsehallinto tulee johtamaan 23:n erilaisen Sote ratkaisun ja tietojärjestelmän syntymiseen. Ellei sitten maan hallituksella löydy viisautta luoda lakisääteisiä pelisääntöjä ja reunaehtoja hyvinvointialueiden väliselle yhteistyölle.
Perinteisesti suurissa organisaatioissa, joissa eri osastoilla on omat budjetit, päädytään osaoptimointiin, jossa jokainen siilo katsoo tilannetta vain omalta kannaltaan. Tällaisen osaoptimoinnin summa on yleensä katastrofi koko organisaation näkökulmasta katsottuna.
Suomen valtion omistama DigiFinland kehitysyhtiö on tehnyt hyvää työtä Virta-hankkeessa kartoittaessaan tehokkaita yhteistyötapoja itsenäisen hyvinvointialueen sisällä. Ikävä kyllä kauniit suositukset eivät riitä, koska tarvitaan myös suomalaisten alueellista tasa-arvoa, ja potilastietojen tulee kulkea myös hyvinvointialueiden välillä.
Kustannustehokkain ratkaisu olisi samanlaisten tietojärjestelmien käyttö kaikilla hyvinvointialueilla, kuten Virossa on tehty. Tämä lienee kuitenkin liian haastava tavoite annetussa aikataulussa, koska yhdenkin hyvinvointialueen sisällä voi alkuvaiheessa olla tuhat erilaista tietojärjestelmää.
Sote-uudistus on kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus luoda Suomeen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tietojärjestelmien ekosysteemi, jossa järjestelmät keskustelevat joustavasti keskenään. Mitään muuta ei tarvita kuin laki, joka määrää, että sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tietojen on siirryttävä hyvinvointialueiden välillä automaattisesti.
Tiedonsiirtorajapintojen rakentaminen on helppoa, mutta ohjelmistoyritykset eivät vapaaehtoisesti suositusten pohjalta luo yhtäkään rajapintaa kilpailijoiden järjestelmiin, koska yhteensopimattomuus on perinteinen keino paaluttaa oma asiakasreviiri tietotekniikan alalla.
Hyvinvointialueen kannalta rajapintojen yhteensopivuus on kuitenkin merkittävä etu, koska se mahdollistaa tarvittaessa tietojärjestelmien toimittajan vaihdon ja kilpailutuksen. Tietosuoja- ja EU-tekosyyt eivät myöskään saa estää järkevien rajapintojen kehitystä.
Tehokkaat tietojärjestelmät, terveydenhuollon toimintamallit ja motivoitunut henkilöstä ratkaisee hyvinvointialueiden menestyksen. Tietojärjestelmien valintoja ei tule tehdä pelkästään hinnan, vaan myös laadun perusteella.
Toimitusten takuuarvot tulee sitoa järjestelmien käytettävyyteen, eli siihen aikaan mitä asiakkailta ja henkilökunnalta kuluu järjestelmien kanssa tahimiseen. Lähtökohta tulee olla, että julkisen sektorin ei tule kysyä samaa tietoa ihmiseltä kahdesti, vaikka hän vaihtaisi hyvinvointialuetta.
Antti Roine, Ulvila 16.1.2022
Käytännössä 21:n hyvinvointialueen, Helsingin ja Ahvenanmaan itsehallinto tulee johtamaan 23:n erilaisen Sote ratkaisun ja tietojärjestelmän syntymiseen. Ellei sitten maan hallituksella löydy viisautta luoda lakisääteisiä pelisääntöjä ja reunaehtoja hyvinvointialueiden väliselle yhteistyölle.
Perinteisesti suurissa organisaatioissa, joissa eri osastoilla on omat budjetit, päädytään osaoptimointiin, jossa jokainen siilo katsoo tilannetta vain omalta kannaltaan. Tällaisen osaoptimoinnin summa on yleensä katastrofi koko organisaation näkökulmasta katsottuna.
Suomen valtion omistama DigiFinland kehitysyhtiö on tehnyt hyvää työtä Virta-hankkeessa kartoittaessaan tehokkaita yhteistyötapoja itsenäisen hyvinvointialueen sisällä. Ikävä kyllä kauniit suositukset eivät riitä, koska tarvitaan myös suomalaisten alueellista tasa-arvoa, ja potilastietojen tulee kulkea myös hyvinvointialueiden välillä.
Kustannustehokkain ratkaisu olisi samanlaisten tietojärjestelmien käyttö kaikilla hyvinvointialueilla, kuten Virossa on tehty. Tämä lienee kuitenkin liian haastava tavoite annetussa aikataulussa, koska yhdenkin hyvinvointialueen sisällä voi alkuvaiheessa olla tuhat erilaista tietojärjestelmää.
Sote-uudistus on kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus luoda Suomeen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tietojärjestelmien ekosysteemi, jossa järjestelmät keskustelevat joustavasti keskenään. Mitään muuta ei tarvita kuin laki, joka määrää, että sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tietojen on siirryttävä hyvinvointialueiden välillä automaattisesti.
Tiedonsiirtorajapintojen rakentaminen on helppoa, mutta ohjelmistoyritykset eivät vapaaehtoisesti suositusten pohjalta luo yhtäkään rajapintaa kilpailijoiden järjestelmiin, koska yhteensopimattomuus on perinteinen keino paaluttaa oma asiakasreviiri tietotekniikan alalla.
Hyvinvointialueen kannalta rajapintojen yhteensopivuus on kuitenkin merkittävä etu, koska se mahdollistaa tarvittaessa tietojärjestelmien toimittajan vaihdon ja kilpailutuksen. Tietosuoja- ja EU-tekosyyt eivät myöskään saa estää järkevien rajapintojen kehitystä.
Tehokkaat tietojärjestelmät, terveydenhuollon toimintamallit ja motivoitunut henkilöstä ratkaisee hyvinvointialueiden menestyksen. Tietojärjestelmien valintoja ei tule tehdä pelkästään hinnan, vaan myös laadun perusteella.
Toimitusten takuuarvot tulee sitoa järjestelmien käytettävyyteen, eli siihen aikaan mitä asiakkailta ja henkilökunnalta kuluu järjestelmien kanssa tahimiseen. Lähtökohta tulee olla, että julkisen sektorin ei tule kysyä samaa tietoa ihmiseltä kahdesti, vaikka hän vaihtaisi hyvinvointialuetta.
Antti Roine, Ulvila 16.1.2022