Louhintavero ei toimi
Lähetetty: 24.11.2012 16:17Luonnonvarojen hyötykäyttö poikkeaa merkittävästi muusta yritystoiminnasta, koska siinä hyödynnetään jo olemassa olevia luonnon luomia resursseja. Muu yritystoiminta perustuu enemmän itse luotuihin resursseihin, omaan osaamiseen ja jatkuvaan työhön. Sen sijaan luonnonvarojen hyötykäytössä menestyminen perustuu paljolti hyvään onneen. Patenttikin vanhenee jo 20 vuodessa, mutta jostain syystä kerran vallattuja luonnonvaroja saa käyttää ikuisesti.
Tässä mielessä merkittävä osa rajallisten luonnonvarojen hyödystä kuuluu koko yhteiskunnalle. Louhintaveron avulla tämä ei kuitenkaan onnistu, koska kaivosliiketoiminnan kannattavuus riippuu voimakkaasti suhdanteista ja metallien hinnoista. Lisäksi uuden kaivoksen avaamisvaihe kestää kauan ja maksaa tosi paljon. Luonnollisesti kaivosvero näyttää toimivan aluksi hyvin, mutta vähänkään pidemmän päälle katsottaessa lopputulos on oman yhteiskuntamme kannalta masentava.
Käytännössä louhintavero johtaa siihen, että laskusuhdanteen aikana kaivokset ja esiintymät myydään puoli ilmaiseksi sellaisille ulkolaisille yrityksille, jotka suunnittelevat toimintaansa pidemmällä tähtäimellä kuin neljännesvuodeksi. Kiinalaiset yritykset ostavat luonnonvaroja Afrikassa ja muualla maailmassa, koska ne ymmärtävät, että maapallomme 5 miljardin köyhän ihmisen elintason nostossa tullaan tarvitsemaan massiivisia määriä rajallisia luonnonvaroja.
Kvartaalitalouteen uskovat yritykset eivät tätä ymmärrä ja siksi luonnonvarat myydään satunnaisessa rahantarpeessa ilmaiseksi pois. Esimerkiksi Outokumpu Oyj aiheutti omistajilleen tällaisella toiminnalla 12 miljardin euron tappiot noin viisi vuotta sitten.
Laskusuhdanteessa louhintavero on se viimeinen niitti, joka sulkee kaivoksen tai tai tuo uuden omistajan. Uusien kaivosten avaamisvaiheessa luohintaa joudutaan tekemään melkoisia määriä ilman mitään tuloja. Tästä on helppo päätellä, että louhintavero myös vaikeuttaa merkittävästi uusien kaivosten avaamista. Uusien esiintymien etsintä on myös kallista puuhaa, siksi etsintälupiakaan ei kannata verottaa raskaasti.
Meidän ei tarvitse keksiä kaikkea itse vaan voimme etsiä parempia ratkaisuja muista maista. Parhaat ratkaisut on helppo tunnistaa tulosten perusteella. Norjan hyvinvointi ei johdu öljyvaroista tai vesivoimasta vaan siitä, että niitä osataan hyödyntää. Norjan valtio perii veroa luonnonvarojen hyödyntämisen voitoista. Yhteensä erilaisia veroja maksetaan 78 % öljytuotannon ja 58 % vesivoimatuotannon voitoista. Tällainen vero kannustaa yrittämään, koska sitä ei tarvitse maksaa kun toimintoja aloitetaan eikä laskusuhdanteessa.
Monissa luonnonvaroiltaan rikkaissa valtiossa kansa elää köyhyydessä, koska maan hallituksella ei ole riittävästi viisautta ja halua rakentaa toimivaa järjestelmää, jolla hyvinvointia jaetaan koko yhteiskuntaan. Kommunismissakaan tämä ei onnistu, koska se jättää kokonaan hyödyntämättä ihmisen myötäsyntyisen halun hyötyä omasta työstään ja ideoistaan.
Metallien ja raaka-aineiden hintojen noustessa lähes kaikki voitot valuvat kaivoksen omistajille, vain hyvin pieni osa voitoista jää jatkojalostusketjuun. Kansainvälisten yhtiöiden on kuitenkin helppo piilottaa tämä tosiasia tilinpäätösten manipuloinnilla. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ongelma jos asia otetaan huomioon kun luonnonvarojen hyödyntämisen verotusta suunnitellaan. Voitto voidaan laskea yksinkertaisesti metallin maailmanmarkkinahinnan ja tuotanto- ja investointikustannusten erotuksesta.
Louhintavero toimii jos tarkoituksena on vähitellen lopettaa kaivostoiminta Suomesta ja siirtää esiintymät Kiinalaisten haltuun; mutta jos haluamme kaivosten hyödyttävän myös omaa yhteiskuntaamme meidän kannattaa verottaa kaivosyhtiöitä vain kaivosten voitoista.
Antti Roine, Ulvila 2.10.2012
________________________________________________
JULKAISTU:
Maaseudun tulevaisuus 10.10.2012
Vihreä Lanka 19.10.2012
Satakunnan Kansa 30.10.2012
Tässä mielessä merkittävä osa rajallisten luonnonvarojen hyödystä kuuluu koko yhteiskunnalle. Louhintaveron avulla tämä ei kuitenkaan onnistu, koska kaivosliiketoiminnan kannattavuus riippuu voimakkaasti suhdanteista ja metallien hinnoista. Lisäksi uuden kaivoksen avaamisvaihe kestää kauan ja maksaa tosi paljon. Luonnollisesti kaivosvero näyttää toimivan aluksi hyvin, mutta vähänkään pidemmän päälle katsottaessa lopputulos on oman yhteiskuntamme kannalta masentava.
Käytännössä louhintavero johtaa siihen, että laskusuhdanteen aikana kaivokset ja esiintymät myydään puoli ilmaiseksi sellaisille ulkolaisille yrityksille, jotka suunnittelevat toimintaansa pidemmällä tähtäimellä kuin neljännesvuodeksi. Kiinalaiset yritykset ostavat luonnonvaroja Afrikassa ja muualla maailmassa, koska ne ymmärtävät, että maapallomme 5 miljardin köyhän ihmisen elintason nostossa tullaan tarvitsemaan massiivisia määriä rajallisia luonnonvaroja.
Kvartaalitalouteen uskovat yritykset eivät tätä ymmärrä ja siksi luonnonvarat myydään satunnaisessa rahantarpeessa ilmaiseksi pois. Esimerkiksi Outokumpu Oyj aiheutti omistajilleen tällaisella toiminnalla 12 miljardin euron tappiot noin viisi vuotta sitten.
Laskusuhdanteessa louhintavero on se viimeinen niitti, joka sulkee kaivoksen tai tai tuo uuden omistajan. Uusien kaivosten avaamisvaiheessa luohintaa joudutaan tekemään melkoisia määriä ilman mitään tuloja. Tästä on helppo päätellä, että louhintavero myös vaikeuttaa merkittävästi uusien kaivosten avaamista. Uusien esiintymien etsintä on myös kallista puuhaa, siksi etsintälupiakaan ei kannata verottaa raskaasti.
Meidän ei tarvitse keksiä kaikkea itse vaan voimme etsiä parempia ratkaisuja muista maista. Parhaat ratkaisut on helppo tunnistaa tulosten perusteella. Norjan hyvinvointi ei johdu öljyvaroista tai vesivoimasta vaan siitä, että niitä osataan hyödyntää. Norjan valtio perii veroa luonnonvarojen hyödyntämisen voitoista. Yhteensä erilaisia veroja maksetaan 78 % öljytuotannon ja 58 % vesivoimatuotannon voitoista. Tällainen vero kannustaa yrittämään, koska sitä ei tarvitse maksaa kun toimintoja aloitetaan eikä laskusuhdanteessa.
Monissa luonnonvaroiltaan rikkaissa valtiossa kansa elää köyhyydessä, koska maan hallituksella ei ole riittävästi viisautta ja halua rakentaa toimivaa järjestelmää, jolla hyvinvointia jaetaan koko yhteiskuntaan. Kommunismissakaan tämä ei onnistu, koska se jättää kokonaan hyödyntämättä ihmisen myötäsyntyisen halun hyötyä omasta työstään ja ideoistaan.
Metallien ja raaka-aineiden hintojen noustessa lähes kaikki voitot valuvat kaivoksen omistajille, vain hyvin pieni osa voitoista jää jatkojalostusketjuun. Kansainvälisten yhtiöiden on kuitenkin helppo piilottaa tämä tosiasia tilinpäätösten manipuloinnilla. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ongelma jos asia otetaan huomioon kun luonnonvarojen hyödyntämisen verotusta suunnitellaan. Voitto voidaan laskea yksinkertaisesti metallin maailmanmarkkinahinnan ja tuotanto- ja investointikustannusten erotuksesta.
Louhintavero toimii jos tarkoituksena on vähitellen lopettaa kaivostoiminta Suomesta ja siirtää esiintymät Kiinalaisten haltuun; mutta jos haluamme kaivosten hyödyttävän myös omaa yhteiskuntaamme meidän kannattaa verottaa kaivosyhtiöitä vain kaivosten voitoista.
Antti Roine, Ulvila 2.10.2012
________________________________________________
JULKAISTU:
Maaseudun tulevaisuus 10.10.2012
Vihreä Lanka 19.10.2012
Satakunnan Kansa 30.10.2012