Rakkaus – elämän punainen lanka
Lähetetty: 24.11.2012 15:11Sanalla ”rakkaus” on lukemattomia erilaisia merkityksiä, lisäksi ihmiset ymmärtävät sanan sisällön eri tavalla. Tästä aiheutuu ikäviä väärinkäsityksiä. Tietosanakirjat määrittelevät rakkauden kiintymyksen tunteena jotakin ihmistä, eläintä tai muuta asiaa kohtaan. Tämä määritelmä johtaa kuitenkin ajatukset harhaan rakkauden todellisesta merkityksestä, joka voidaan tiivistää seuraavasti: rakkaus on halu tehdä hyvää toisille. Tästä määritelmästä myös seuraa, että rakkauden vastakohta on viha.
Pelkkä kiintymyksen tunne jotakin asiaa kohtaan lähentelee itserakkautta, koska se tuottaa mielihyvää itselle. Tämä on ristiriidassa rakkauteen yleensä liitettävän epäitsekkyyden käsitteen kanssa. Todellisessa rakkaudessa kyse on aktiivisesta epäitsekkäästä toiminnasta, jonka tavoitteena on tuottaa hyvää mieltä muille ihmisille. Todellista rakkautta voi olla olemassa vain kahden persoonan välillä, koska hyvää mieltä ei voi tuottaa asioille tai esineille. Rakkaus johtaa kahden persoonallisuuden keskinäiseen arvonantoon.
Ystävää on helppo rakastaa, mutta pelkästään vastavuoroisuuteen perustuva rakkaus johtaa helposti katkeruuteen ja kapeaan elämään. Sen sijaan täydestä sydämestä lähtevä ulospäin suuntautuva rakkaus avaa silmämme näkemään elämän todelliset rikkaudet ja johtaa mielenrauhaan. Todellinen lähimmäisenrakkaus perustuu lähimmäisen tuntemiseen ja välittämiseen. Epäaito kiinnostus ja teeskentely vaikuttaa täysin päinvastoin.
”Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi” on hyvä neuvo. Se ei kuitenkaan riitä, koska ihmisten toiveet ja unelmat ovat erilaisia. Tästä johtuen tuntematonta ei voi rakastaa, vaan rakkaus syntyy lähimmäisten vaikuttimien ja näkemysten ymmärtämisestä. Kanssaihmistä on paljon helpompi rakastaa jos osaat asettua hänen asemaansa. Rakkauden syvin olemus tiivistyy lauseeseen ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”.
Rakkautta ei voi luoda, valmistaa tai ostaa, vaan sen pitää kasvaa. Rakkautta ei kannata säästää, koska se ei kulu kuten raha. Rakkaus joka virtaa vapaasti ihmisen persoonallisuuden läpi kanssaihmisiin leviää kuin virus ja saa vähitellen valtaansa koko ihmiskunnan. Tässä pitkässä hankkeessa meidän ei kannata pelätä viisastelijoita, pettymyksiä tai tappioita, sillä universumin mahtavimmat voimat ovat takanamme.
Ihmisen saavutuksilla, ansioilla ja hyveellisyydellä on merkitystä yhteiskuntamme kannalta, mutta ikävä kyllä niillä ei ole mitään merkitystä ihmisen oman elämän kannalta, elleivät nämä ansiot perustu aitoon rakkauteen. Omien motivaatioiden tunnistaminen ei ole aina helppoa. Näitä asioita kannattaa pohtia jos huomaat auttavasi kanssaihmisiäsi velvollisuuden takia tai koet uhraavasi jotakin, koska tällöin et ole ollut mukana täydestä sydämestäsi.
Elämämme ei ole tasapuolista, epäonni voi tehdä hetkessä tyhjäksi saavutuksemme, mutta onneksi rakkaus ajaa meitä auttamaan lähimmäisiämme. Maailmaa syleilevä valikoimaton rakkaus johtaa meidät kuitenkin umpikujaan. Itse asiassa hyvää tarkoittava ylisuvaitsevaisuus ja äärihumanismi ovat paljon vaarallisempia ääri-ilmiöitä kuin terrorismi, koska ne johtavat sivilisaation tärkeimpien arvojen itsetuhoon ja yhteiskunnan rappioon.
Yhteiskunnan loiseläjien, ammattimaisten kerjäläisten ja rikollisten elämäntapojen tukeminen ei ole rakkautta vaan laiskuutta ja tyhmyyttä, jolla ostamme mielenrauhaa. Rakkaus jota ohjaa järki ja viisaus vaatii paljon enemmän; meidän tulee kannustaa ja auttaa lähimmäisiämme auttamaan itseään - jopa pakon avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa henkistä ja ammatillista koulutusta, avioliittokouluja, syntyvyyden säännöstelyä, sekä työtä ja työpaikkojen luomista. Nämä ovat tärkeimpiä keinoja, joilla jälkeläistemme ja koko yhteiskunnan älyllinen, henkinen ja taloudellinen tulevaisuus voidaan turvata.
Antti Roine, Ulvila 3.7.2012
__________________________________________
JULKAISTU:
Satakunnan Kansa 11.7.2012
Turun Sanomat 15.7.2012
Savon Sanomat 22.7.2012
Pelkkä kiintymyksen tunne jotakin asiaa kohtaan lähentelee itserakkautta, koska se tuottaa mielihyvää itselle. Tämä on ristiriidassa rakkauteen yleensä liitettävän epäitsekkyyden käsitteen kanssa. Todellisessa rakkaudessa kyse on aktiivisesta epäitsekkäästä toiminnasta, jonka tavoitteena on tuottaa hyvää mieltä muille ihmisille. Todellista rakkautta voi olla olemassa vain kahden persoonan välillä, koska hyvää mieltä ei voi tuottaa asioille tai esineille. Rakkaus johtaa kahden persoonallisuuden keskinäiseen arvonantoon.
Ystävää on helppo rakastaa, mutta pelkästään vastavuoroisuuteen perustuva rakkaus johtaa helposti katkeruuteen ja kapeaan elämään. Sen sijaan täydestä sydämestä lähtevä ulospäin suuntautuva rakkaus avaa silmämme näkemään elämän todelliset rikkaudet ja johtaa mielenrauhaan. Todellinen lähimmäisenrakkaus perustuu lähimmäisen tuntemiseen ja välittämiseen. Epäaito kiinnostus ja teeskentely vaikuttaa täysin päinvastoin.
”Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi” on hyvä neuvo. Se ei kuitenkaan riitä, koska ihmisten toiveet ja unelmat ovat erilaisia. Tästä johtuen tuntematonta ei voi rakastaa, vaan rakkaus syntyy lähimmäisten vaikuttimien ja näkemysten ymmärtämisestä. Kanssaihmistä on paljon helpompi rakastaa jos osaat asettua hänen asemaansa. Rakkauden syvin olemus tiivistyy lauseeseen ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”.
Rakkautta ei voi luoda, valmistaa tai ostaa, vaan sen pitää kasvaa. Rakkautta ei kannata säästää, koska se ei kulu kuten raha. Rakkaus joka virtaa vapaasti ihmisen persoonallisuuden läpi kanssaihmisiin leviää kuin virus ja saa vähitellen valtaansa koko ihmiskunnan. Tässä pitkässä hankkeessa meidän ei kannata pelätä viisastelijoita, pettymyksiä tai tappioita, sillä universumin mahtavimmat voimat ovat takanamme.
Ihmisen saavutuksilla, ansioilla ja hyveellisyydellä on merkitystä yhteiskuntamme kannalta, mutta ikävä kyllä niillä ei ole mitään merkitystä ihmisen oman elämän kannalta, elleivät nämä ansiot perustu aitoon rakkauteen. Omien motivaatioiden tunnistaminen ei ole aina helppoa. Näitä asioita kannattaa pohtia jos huomaat auttavasi kanssaihmisiäsi velvollisuuden takia tai koet uhraavasi jotakin, koska tällöin et ole ollut mukana täydestä sydämestäsi.
Elämämme ei ole tasapuolista, epäonni voi tehdä hetkessä tyhjäksi saavutuksemme, mutta onneksi rakkaus ajaa meitä auttamaan lähimmäisiämme. Maailmaa syleilevä valikoimaton rakkaus johtaa meidät kuitenkin umpikujaan. Itse asiassa hyvää tarkoittava ylisuvaitsevaisuus ja äärihumanismi ovat paljon vaarallisempia ääri-ilmiöitä kuin terrorismi, koska ne johtavat sivilisaation tärkeimpien arvojen itsetuhoon ja yhteiskunnan rappioon.
Yhteiskunnan loiseläjien, ammattimaisten kerjäläisten ja rikollisten elämäntapojen tukeminen ei ole rakkautta vaan laiskuutta ja tyhmyyttä, jolla ostamme mielenrauhaa. Rakkaus jota ohjaa järki ja viisaus vaatii paljon enemmän; meidän tulee kannustaa ja auttaa lähimmäisiämme auttamaan itseään - jopa pakon avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa henkistä ja ammatillista koulutusta, avioliittokouluja, syntyvyyden säännöstelyä, sekä työtä ja työpaikkojen luomista. Nämä ovat tärkeimpiä keinoja, joilla jälkeläistemme ja koko yhteiskunnan älyllinen, henkinen ja taloudellinen tulevaisuus voidaan turvata.
Antti Roine, Ulvila 3.7.2012
__________________________________________
JULKAISTU:
Satakunnan Kansa 11.7.2012
Turun Sanomat 15.7.2012
Savon Sanomat 22.7.2012