Demokratia perustuu kompromisseihin
Lähetetty: 28.06.2011 19:05Demokraattinen yhteiskunta ei toimi ilman kompromisseja, vaikka asioita hoidetaan enemmistöpäätösten avulla. Järjestelmää, jossa ei tarvitse tinkiä periaatteistaan kutsutaan diktatuuriksi, tosin tämäkin etu toimii hyvin vain yhden ihmisen osalta. Kansanedustajat on valittu kehittämään yhteiskuntaamme niiden keinojen avulla, mitä he ovat vaalimainonnassaan luvanneet. Parhaiten näitä asioita ajetaan hallituksesta käsin, jonka muodostamisessa tarvitaan nokkelia ja viisaita kompromisseja.
Elämässä ja politiikassa joudumme tekemään jatkuvasti kompromisseja. Lentokapteeni, joka kiertää ukkospilven, ei petä itseään eikä matkustajiaan, vaikka lentoaika ja polttoaineen kulutus kasvavat. Presidentti Risto Ryti ei pettänyt itseään eikä kansaa silloin kun erosi eikä myöskään sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, vaan hän tinki omista periaatteistaan ja eduistaan pelastaakseen suomalaisen yhteiskunnan.
Tarvitsemme eduskuntaan enemmän viisautta tunnistaa ne ongelmat, joita emme voi muuttaa, sekä enemmän rohkeutta ja mielikuvitusta korjata niitä ongelmia, joille voimme jotakin tehdä. Näitä taitoja tarvitaan kun etsitään kompromissia valtion lainanoton, verotuksen, talouselämän, tuloerojen ja vähäosaisten tukemisen välillä. Tämän ei pitäisi olla vaikeaa, koska monesta peruskysymyksestä puolueilla on liikuttava yksimielisyys.
Kaikilla puolueilla on monia tärkeitä ja arvokkaita vaaliteemoja, joita ne haluavat ajaa eteenpäin. On äänestäjien pettämistä, jos yhdestä asiasta tehdään sellainen kynnyskysymys, jonka varjolla voidaan lyödä hanskat naulaan neljäksi vuodeksi, koska tällöin kaikki ne muut yhdeksän tärkeää vaaliteemaa jäävät ajamatta. Ikävä kyllä suuri osa poliitikoista pelkää leimautumista takinkääntäjäksi niin paljon, että yhteiskuntaa kehittävät viisaat kompromissit jäävät tekemättä.
Eduskunnassa tarvitaan enemmän sellaisia edustajia, jotka tarttuvat airoihin ja äyskäriin, eivätkä jätä yhteiskuntaamme ajelehtimaan ajopuuna koskessa. Haukkuvat koirat eivät rakenna yhteiskuntaa, mutta kumma kyllä saavat vaaleissa ääniä.
Rakentavaan kompromissiin kuuluu avoimuus, jossa kerrotaan mistä on jouduttu tinkimään ja mitä on saatu vastineeksi. Meidän pitää päästä vähitellen eroon poliitikkojen salaisista lehmänkaupoista, jotka romuttavat kansalaisten luottamusta yhteiskuntajärjestelmäämme. Kokeneet äänestäjät ovat tottuneet kompromisseihin omassa elämässään ja ymmärtävät ne myös politiikassa.
Periaatteet ja ihanteet ovat tärkeitä, mutta yhtä paljon tarvitsemme arvostelukykyä ja viisautta. Pelkillä periaatteilla emme pärjää - lastentarhassa voimme kieltäytyä leikkimästä toisten kanssa, mutta aikuisten yhteiskunnassa tämä ei toimi. Todellisessa elämässä joudumme lähes aina tinkimään ja tekemään kompromisseja, vaikka emme sitä aina edes tiedosta. Kannibalismi, avun viivästyessä, onnettomuuden jälkeen on yksi äärimmäinen esimerkki. Oma usko on ainoa asia elämässä, jonka suhteen kompromissin tekeminen ei ole mahdollista.
Monien valtiomiesten maine perustuu tarkemmin tutkittaessa kykyyn tehdä viisaita kompromisseja. Ikävä kyllä media arvostaa enemmän diktaattoreita, jotka eivät tingi näkemyksistään, samalla kun kompromissin tekijöitä kutsutaan heikoiksi johtajiksi. Tästä johtuen yksikään puoluejohtaja ei voi rehellisesti myöntää tinkineensä vaaliteemoistaan missään suhteessa.
Todellinen kompromissi ei tarkoita luopumista omista periaatteista eikä itsensä pettämistä, jos tosiasiat tunnustetaan avoimesti. Lehdistön ja äänestäjien tulee vihdoin ymmärtää ja hyväksyä se, että poliitikkojen ja ministereiden henkilökohtaisen ja virka-aseman mukaisen mielipiteen ei tarvitse olla sama, eikä tätä asiaa ole mitään syytä häpeillä tai salailla.
Antti Roine, Ulvila 2.6.2011
_________________________________________
JULKAISTU:
Aamulehti 3.6.2011
Helsingin Sanomat 4.6.2011
Savon Sanomat 4.6.2011
Maaseudun Tulevaisuus 6.6.2011
Nykypäivä 16.6.2011
Turun Sanomat 10.7.2011
Elämässä ja politiikassa joudumme tekemään jatkuvasti kompromisseja. Lentokapteeni, joka kiertää ukkospilven, ei petä itseään eikä matkustajiaan, vaikka lentoaika ja polttoaineen kulutus kasvavat. Presidentti Risto Ryti ei pettänyt itseään eikä kansaa silloin kun erosi eikä myöskään sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, vaan hän tinki omista periaatteistaan ja eduistaan pelastaakseen suomalaisen yhteiskunnan.
Tarvitsemme eduskuntaan enemmän viisautta tunnistaa ne ongelmat, joita emme voi muuttaa, sekä enemmän rohkeutta ja mielikuvitusta korjata niitä ongelmia, joille voimme jotakin tehdä. Näitä taitoja tarvitaan kun etsitään kompromissia valtion lainanoton, verotuksen, talouselämän, tuloerojen ja vähäosaisten tukemisen välillä. Tämän ei pitäisi olla vaikeaa, koska monesta peruskysymyksestä puolueilla on liikuttava yksimielisyys.
Kaikilla puolueilla on monia tärkeitä ja arvokkaita vaaliteemoja, joita ne haluavat ajaa eteenpäin. On äänestäjien pettämistä, jos yhdestä asiasta tehdään sellainen kynnyskysymys, jonka varjolla voidaan lyödä hanskat naulaan neljäksi vuodeksi, koska tällöin kaikki ne muut yhdeksän tärkeää vaaliteemaa jäävät ajamatta. Ikävä kyllä suuri osa poliitikoista pelkää leimautumista takinkääntäjäksi niin paljon, että yhteiskuntaa kehittävät viisaat kompromissit jäävät tekemättä.
Eduskunnassa tarvitaan enemmän sellaisia edustajia, jotka tarttuvat airoihin ja äyskäriin, eivätkä jätä yhteiskuntaamme ajelehtimaan ajopuuna koskessa. Haukkuvat koirat eivät rakenna yhteiskuntaa, mutta kumma kyllä saavat vaaleissa ääniä.
Rakentavaan kompromissiin kuuluu avoimuus, jossa kerrotaan mistä on jouduttu tinkimään ja mitä on saatu vastineeksi. Meidän pitää päästä vähitellen eroon poliitikkojen salaisista lehmänkaupoista, jotka romuttavat kansalaisten luottamusta yhteiskuntajärjestelmäämme. Kokeneet äänestäjät ovat tottuneet kompromisseihin omassa elämässään ja ymmärtävät ne myös politiikassa.
Periaatteet ja ihanteet ovat tärkeitä, mutta yhtä paljon tarvitsemme arvostelukykyä ja viisautta. Pelkillä periaatteilla emme pärjää - lastentarhassa voimme kieltäytyä leikkimästä toisten kanssa, mutta aikuisten yhteiskunnassa tämä ei toimi. Todellisessa elämässä joudumme lähes aina tinkimään ja tekemään kompromisseja, vaikka emme sitä aina edes tiedosta. Kannibalismi, avun viivästyessä, onnettomuuden jälkeen on yksi äärimmäinen esimerkki. Oma usko on ainoa asia elämässä, jonka suhteen kompromissin tekeminen ei ole mahdollista.
Monien valtiomiesten maine perustuu tarkemmin tutkittaessa kykyyn tehdä viisaita kompromisseja. Ikävä kyllä media arvostaa enemmän diktaattoreita, jotka eivät tingi näkemyksistään, samalla kun kompromissin tekijöitä kutsutaan heikoiksi johtajiksi. Tästä johtuen yksikään puoluejohtaja ei voi rehellisesti myöntää tinkineensä vaaliteemoistaan missään suhteessa.
Todellinen kompromissi ei tarkoita luopumista omista periaatteista eikä itsensä pettämistä, jos tosiasiat tunnustetaan avoimesti. Lehdistön ja äänestäjien tulee vihdoin ymmärtää ja hyväksyä se, että poliitikkojen ja ministereiden henkilökohtaisen ja virka-aseman mukaisen mielipiteen ei tarvitse olla sama, eikä tätä asiaa ole mitään syytä häpeillä tai salailla.
Antti Roine, Ulvila 2.6.2011
_________________________________________
JULKAISTU:
Aamulehti 3.6.2011
Helsingin Sanomat 4.6.2011
Savon Sanomat 4.6.2011
Maaseudun Tulevaisuus 6.6.2011
Nykypäivä 16.6.2011
Turun Sanomat 10.7.2011