Eutanasia – hyvä tai paha asia?
Monet kiitokset kaikista kommenteista, joita edellinen useammassa lehdessä julkaistu eutanasia kirjoitukseni herätti. On hyvä, että tästä asiasta keskustellaan, koska ennemmin tai myöhemmin tämä asia koskee meitä kaikkia.
Jokainen ihminen on oman elämänsä kapteeni. Viime kädessä hän itse päättää mitä hän elämällään haluaa tehdä. Tästä huolimatta joillakin ihmisillä on palava into määrätä muiden ihmisten elämästä.
Eutanasia ei tietystikään ole oikea ratkaisu ihmisten taloudellisiin, henkisiin tai yhteiskunnallisiin ongelmiin. Meidän tehtävämme on auttaa näitä ihmisiä ja kehittää yhteiskuntaa siihen suuntaan, että kaikille voidaan turvata ihmisarvoinen elämä, jotta jaksamme pelata viimeiseen minuuttiin asti.
Tarvitsemme kuitenkin järkevät perustelut sille, onko eutanasia oikea tai väärä ratkaisu siinä tilanteessa, kun ihminen on parantumattomasti sairas, eikä elämä tarjoa hänelle muuta kuin tuskaa, kipua tai koomaa – ja hän itse haluaa lähteä jatkamaan matkaa.
Antiikin ajoilta peräisin olevat käsitykset, kuten Hippokrateen lääkärinvala, tai nykyinen Suomen lainsäädäntö kieltävät kirjaimellisesti tulkittuna eutanasian, mutta eivät kerro miksi? Ne eivät siis kerro mitä väärää parantumattomasti sairaan ihmisen omaehtoisessa eutanasiassa on?
Monissa uskonnoissa elämää, joka jatkuu myös kuoleman jälkeen, pidetään pyhänä. Tämänkään käsityksen pohjalta on vaikea ymmärtää miksi ihmisen ikuisuusmatkaa ei voida helpottaa? Kannattaa myös miettiä onko lähimmäistemme kärsimysten tarpeeton pitkittäminen rakkautta vai itsekkyyttä?
Maailma ja elämäntilanteet muuttuvat kaiken aikaa, tämän takia vanhojen kirjoitusten ja lakien kirjaimellinen tulkitseminen voi johtaa harhaan. Esimerkiksi Raamatun käsky ”Älä tapa”, tarkoittaisi kirjaimellisesti tulkittuna sitä, että ukrainalaiset sotilaat eivät saa tappaa venäläisiä massamurhaajia.
Tämän takia eutanasiaakin mietittäessä meidän tulee ottaa huomioon myös vanhojen kirjoitusten henki ja ydinsanoma; sekä myötätunto, armo ja rakkaus. Ihmisen uskonnollisesta vakaumuksesta riippuu, onko eutanasia uuden elämän alku vai loppu.
Monet ateistit uskovat, että ateismi ja vapaa-ajattelu eivät ole uskontoja, koska ne perustuvat tieteeseen. Näin ei kuitenkaan ole, koska tieteelliset totuudet perustuvat fyysisiin mittauksiin, joita henkisille arvoille ei voida tehdä. Rakkauden, kauneuden tai ihmisen henkilökohtaisen uskonnollisen kokemuksen määrää on vaikeaa mitata fyysisillä mittareilla.
Tunnemme vasta alle 99% olemassa olevasta tieteellisestä totuudesta. Tiede ei voi mitenkään todistaa, että ensi vuonna löytyvä uusi tieteellinen tieto ei ole olemassa. Samaan tapaan tiede ei voi myöskään todistaa, että kuoleman jälkeistä elämää ei ole olemassa.
Suomen nykyinen lainsäädäntö johtaa siihen, että kuolinapua annetaan ”vahingossa” tai välillisesti, vaikka liian suuren morfiiniannoksen muodossa; tai potilaan itsensä toimesta kieltäytymällä juomasta. Nämä voivat olla varsin tuskallisia tapoja lähteä.
Monissa maissa kehitetään laitteita, joissa henkilö voi itse käynnistää eutanasia prosessin. Esimerkiksi Sarco kapselissa napin painallus täyttää kapselin typellä ja happivaje sammuttaa elimistön kivutta muutamassa minuutissa, koska tukehtumisen tunteen synnyttävä hiilidioksidi poistuu typen mukana.
Ketään ei tietystikään voida velvoittaa antamaan kuolinapua, mutta omaehtoisen eutanasian rangaistavuus tulee poistaa Suomessa kuten Hollannissa, Sveitsissä ja monissa muissa maissa on tehty – jos eutanasiakiellolle ei löydy järjellisiä perusteita.
Antti Roine, Ulvila 19.3.2023
JULKAISTU (Vastine):
21.3.2023 Suomenmaa
23.3.2923 Ulvilan Seutu
24.3.2023 Länsi-Suomi
JULKAISTU (Alkuperäinen kirjoitus):
28.2.2023 Suomenmaa
1.3.2023 Aamulehti
2.3.2023 Satakunnan Kansa
2.3.2023 Ulvilan seutu
2.3.2023 Länsi-Suomi