Antti Roine 08.05.2022 17:36
Kaupunkien ja kuntien vetovoimaisuutta yritetään parantaa iskulauseiden ja markkinoinnin avulla. Samalla nykyisten asukkaiden tyytyväisyyttä parannetaan tehokkaasti kehittämällä palveluja, työmarkkinoita ja harrastusmahdollisuuksia.
Ikävä kyllä yksi tärkeimmistä asukastyytyväisyyteen vaikuttavista tekijöistä sivuutetaan aivan liian usein.
Rakennetun ympäristömme kauneus on yksi tärkeimpiä asumisviihtyvyyteen vaikuttavia tekijöitä. Tästä johtuen kaupungeissa yleensä kalleimmat asunnot löytyvät vanhasta kulttuuriympäristöstä; samasta syystä turistit matkustavat usein sellaisiin kohteisiin, joista löytyy vanhaa kaunista arkkitehtuuria.
Kauneus ei ole katsojan silmissä – vaan kauneus on matematiikkaa, symmetriaa ja massojen tasapainoa. Aivomme nauttivat näkymistä, jotka noudattavat symmetriaa, erilaisia kaaria, kultaista leikkausta, matemaattisia spiraaleita ja fraktaaleita. Vanhojen rakennusten kauneus ei ole sattumaa, vaan se perustuu näihin perustekijöihin, jotka ovat myös luonnosta löytyvän kauneuden perusta.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen nuoret arkkitehdit halusivat kuitenkin heittää tuhansia vuosia vanhat opit romukoppaan funktionalismin ja modernismin tieltä. Näissä toiminnallisuus ja tarkoitus asetettiin etusijalle betonin ja teräksen avulla, vaikka todellista toiminnallisuutta betonibrutalismista ja peltilaatikoista on yleensä vaikea löytää.
Sama ideologia hallitsee edelleen arkkitehtuurikoulutusta, vaikka rumuus saa ihmisen voimaan jopa fyysisesti pahoin. Psykiatri Anthony Danielsin mukaan huono arkkitehtuuri on vähintään yhtä suuri syy sosiaalisiin ongelmiin, kuin köyhyys ja sosiaaliset epäoikeudenmukaisuudet.
Luonnossa suuret paljaat pinnat, kuten lumilakeus tai silokallio, huokuvat kuolemaa; tällaisessa maisemassa pienetkin yksityiskohdat ovat piristäviä katseenvangitsijoita. Tästä syystä modernistiset rakennukset vetävät graffiteja puoleensa, joilla kylmiin pintoihin saadaan edes jotakin eloa.
Rumaa rakentamista perustellaan kustannussäästöillä, vaikka todellisuudessa kyse on tilaajan ja arkkitehdin kyvyttömyydestä. Kaunis ja kestävä rakentaminen voi olla inan kalliimpaa, mutta se tuo pidemmän päälle säästöjä ihmisten viihtyvyyden muodossa.
Lisäksi monet modernistiset rakennukset vanhenevat erittäin rumasti. Hulevedet ja saasteet likaavat ja pilaavat räystäättömien tasakattoisten rakennusten seinät nopeasti. Räystäiden ja kauniin rakentamisen avulla rakennusten käyttöikää voidaan pidentää, joka on myös järkevää kestävän kehityksen kannalta.
Kunnissa ja kaupungeissa ylin päätäntävalta pitäisi olla valtuustolla. Käytännössä kuitenkin kiireiset virkamiehet päättävät julkisten rakennusten ulkonäöstä, koska heidän tehtävänään on laatia valtuustolle esitettävän lopullisen halvimman vaihtoehdon julkisivukuvat.
Kunnallisdemokratia tulee laajentaa kattamaan myös julkisten rakennusten ulkonäköä koskevia päätöksiä – antamalla hallitukselle ja valtuustolle useampia eri tyylisuuntia edustavia luonnoksia nähtäväksi, ennen kuin merkittävimpien rakennusten lopulliset suunnitelmat tehdään.
Esimerkiksi Porissa 1880-luvulla teatterin luonnoksia pyydettiin kolmelta eri arkkitehtitoimistolta, joista yksi valittiin tekemään tarkemmat suunnitelmat valitun luonnoksen ja tilantarpeiden pohjalta. Lopputuloksesta tuli hieno, vaikka siihen aikaan Porissa oli vain 9000 asukasta.
Käsityö ei ole vanhojen kansallisromanttisten ja uusklassisten Jugend talojen salaisuus, vaan halu tehdä kauniita taloja. Itse asiassa nykytekniikka antaa moninkertaisesti paremmat edellytykset tehdä kauniita rakennuksia kuin 1800-luvun tekniikka; kyse on vain halusta, kyvyistä ja vähän myös budjetista.
Antti Roine, Ulvila 8.5.2022
JULKAISTU:
Suomenmaa 9.5.2022
Länsi-Suomi 10.5.2022
Savon Sanomat 10.5.2022
Satakunnan Kansa 12.5.2022
Aamulehti 12.5.2022
Ilkka-Pohjalainen 12.5.2022
Etelä-Suomen Sanomat 24.5.2022
