Useimpiin yhteiskunnallisiin ongelmiin on monta hyvää ratkaisua. Ikävä kyllä vain yksi tie johtaa rauhaan ja sekin on täynnä riskejä.
Euroopassa on sokeasti uskottu, että taloudellinen yhteistyö, aseistariisunta, rauhansopimukset ja kansainliitot johtavat rauhaan, vaikka ne eivät sitä ole historiassa koskaan tehneet. Euroopan unioni ei voi rauhaa mitenkään taata, koska sillä ei ole sotilaallista voimaa.
Aikoinaan 14.12.1939 Kansainliitto erotti Neuvostoliiton sen hyökättyä Suomeen. Yhdistyneet Kansakunnat erotti Venäjän 7.4.2022 Ihmisoikeusneuvostosta sen hyökättyä Ukrainaan. Historia osoittaa, että tämän tyyppisillä järjestöillä ei ole mitään vaikutusta suurten maiden käyttäytymiseen, koska näillä organisaatioilla ei ole omaa armeijaa.
Sukupolvesta toiseen diktaattorit kaappaavat vallan samojen keinojen avulla. Ihmismieli ei ole viimeisen parin tuhannen vuoden aikana muuttunut paljoakaan, siksi samat vanhat menetelmät tehoavat edelleen tavallisiin ihmisiin.
Digitaalisen teknologian ansiosta sensuuri, valehtelu, propaganda, populismi, väkivalta ja opposition hiljentäminen sujuvat tosin tuhat kertaa tehokkaammin, kuin sata vuotta sitten.
Venäjän diktatuurin synty on ollut kaikkien nähtävänä kristallin kirkkaana jo 20 vuotta, mutta suurin osa ihmisistä ei tätä ymmärtänyt. Demokraattiset valtiot rahoittivat uuden hirmuvaltiaan vallan kasvun. Onneksi suurin osa rahoista käytettiin korruptioon ja huvipursiin, eikä uusiin aseisiin.
Diktaattorin vallankaappaus perustuu pitkälti tavallisten ihmisten pelkoihin, joita ei edes uskonto voi poistaa. Vasta henkilökohtaisen uskon avulla voimme ymmärtää, että olemme jo nyt ikuisuusmatkalla. Meidän ei tarvitse pelätä mitään, kun puolustamme demokratiaa, sananvapautta, ihmisten tasa-arvoa ja veljeyttä.
Martin Luther King tiivisti tämän ongelman hyvin yhteen lauseeseen: ”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.”
En halua palata Suomettumisen hiljaisuuteen, jossa suljemme silmämme pahuudelta ja sen luomalta helvetiltä ystäviemme yhteiskunnissa.
Maailman rauhan ylläpitäminen ei onnistu sopimusten, diplomatian, ulkopolitiikan, valtioliittojen eikä voimatasapainojen avulla, eikä liioin nationalismin ja itsenäisyyden illuusioon perustuvien kansakuntien avulla. Kollektiivinen turvallisuus ei koskaan tuo mukanaan rauhaa, ennen kuin kollektiivisuus käsittää koko ihmiskunnan.
Englannissa kuningaskunnat taistelivat alituisesti keskenään, kunnes niistä jokainen luopui omasta suvereenisuudestaan ja antoi sen Yhdistyneen Kuningaskunnan haltuun. Saksassa keisarikunnat lopettivat keskinäiset taistelut yhdistymisen jälkeen. Näin kävi myös Pohjois-Amerikassa sen jälkeen, kun keskenään sotivat osavaltiot antoivat armeijan johdon liittovaltion käsiin.
Kollektiivinen turvallisuus voidaan saavuttaa vain yhä suurempien sotilasliittojen ja liittovaltioiden kautta. Suomen on syytä liittyä Naton jäseneksi, koska se on ainoa tarjolla oleva puolustusliitto, joka tukee demokratiaa, sananvapautta ja ihmisten välistä tasa-arvoa.
Nato on kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Meidän on mentävä mukaan kehittämään Natoa siihen suuntaan, jossa jäsenvaltioiden määrä kasvaa ja puolustusvoimien johto vähitellen siirretään jäsenvaltioiden yhdessä asettamalle demokraattiselle hallitukselle.
Antti Roine, Ulvila 11.4.2022
JULKAISTU:
Satakunnan Kansa 12.4.2022
Suomenmaa 12.4.2022
Länsi-Suomi 16.4.2022