Nykyisen tieteellisen käsityksen mukaan biologinen evoluutio tapahtuu vähittäisten ja satunnaisten muutosten, sekä luonnonvalinnan seurauksena ilman mitään tiettyä päämäärää. Tämä käsitys ei kuitenkaan täsmää uusien kokeellisten havaintojen kanssa, vaan se perustuu vanhojen auktoriteettien, kuten Darwinin teorioiden, liialliseen kunnioitukseen. Aikoinaan Darwin ravisteli oman aikansa tieteen virheellisiä käsityksiä ja sai vain pilkkaa osakseen. Nyt on aika puhdistaa nykytieteen luutuneita ajatusmalleja.
Nykyisen evoluutioteorian mukaan uusi laji syntyy kun lajin eri kantojen (populaatioiden) perimään on kumuloitunut vähittäisten mutaatioiden seurauksena niin suuri määrä geneettisiä muutoksia, että kannat eivät enää risteydy keskenään. Fossiileihin tallennetun maapallomme historiankirjan mukaan lajit kuitenkin syntyvät yhtäkkisesti satunnaisten mutaatioiden seurauksena, koska eri lajien väliset rakenteelliset erot ovat itse asiassa varsin suuria. Niin kutsuttuja ”puuttuvia renkaita” ei löydy, koska niitä ei ole koskaan ollutkaan.
Bioteknologian ja matematiikan kehitys mahdollistaa saman asian varmistamisen myös toisella kokeellisella menetelmällä. Uusien geenikarttojen avulla lajien perimän välisten erojen määrää voidaan mitata. Lisäksi ns. molekyylikellojen avulla voidaan arvioida kahden lajin erkautumisajankohta. Näiden mittausten perusteella eri lajien vanhojen fossiilipohjaisten evoluutionpuiden rakennetta voidaan merkittävästi tarkentaa.
Uusien lajien syntymistapa voidaan määrittää analysoimalla uusia tarkennettuja evoluutiopuita tilastomatemaattisten tiedonlouhintamenetelmien avulla. Professori Mark Pagelin tutkimusryhmä teki tällaisen analyysin 750 evoluutiopuun avulla ja lopputulos oli, että lähes kaikki lajit syntyvät yhtäkkisten ja satunnaisten mutaatioiden seurauksena. Tämä täsmää erittäin hyvin fossiilihavaintojen kanssa, mutta tulokset ovat jyrkässä ristiriidassa tieteen nykykäsityksen kanssa, jonka mukaan lajit syntyvät vähittäisten geneettisten muutosten tuloksena.
Nykyinen evoluutioteoria ei toimi edes rodunjalostuksessa. Uusia koira-, kissa- tai ruusulajeja ei ole saatu syntymään, vaikka tätä kehitystyötä on tehty jo vuosituhansia. Lajista voidaan kehittää eri muunnelmia, mutta koiran muuttaminen kissaksi on jo haastavampi tehtävä. Keinotekoinen uusien lajien kehitys ei kuitenkaan enää ole mahdotonta, koska geenimanipulointi ja geeninsiirtoteknologiat ovat kehittyneet nopeasti. Näiden käytöllä uusien lajien kehittämisessä ja rodunjalostuksessa ei ole mitään luonnotonta, koska samaa tapahtuu luonnossa jatkuvasti.
Luonnossa geenejä siirtyy mm. virusten, bakteerien ja hyttysten välityksellä jopa lajien eri pääryhmistä toiseen. Evoluutiopuu onkin itse asiassa evoluutioverkko, joka laajentaa lajien kehityspotentiaalia. Lajien oma rajoitettu kehityspotentiaali on ehkä piilotettu geenien passiiviseen ns. tilke-DNA:han, jonka merkitystä ei vielä tunneta. Geeninsiirtoteknologioissa kyse EI ole uuden elämän luomisesta, koska se perustuu jo olemassa oleviin eläviin soluihin - elämän puhaltaminen kuolleeseen aineeseen ei tule ihmiseltä onnistumaan. Keinotekoisessa geenimanipuloinnissa vakava riski on kuitenkin, että haittoja ei testata riittävästi.
Naturalismi on nykyisen nykytieteemme perusta. Sen mukaan sokea sattuma ohjaa evoluutiota, koska luonnon prosesseista ei saa löytyä älykkyyttä. Naturalismi olettaa, että fyysinen luonto on kaikenkattava ja sen ulkopuolella ei ole mitään. Tämä on kuitenkin rohkea oletus, koska se ei täsmää havaintojen kanssa. Todellinen tiede ei kunnioita tabuja tai dogmeja, vaan se tutkii kaikki mahdollisuudet. Evoluutiossa vaihtoehtoja on vain kaksi: sattuma tai älykäs suunnittelu. Miksi toinen, jopa todennäköisempi oletus on biologiassa ja lastemme kouluopetuksessa tabu?
Havaintojen mukaan luonnonvalinta ohjaa lajikehitystä, koska henkiin jäävät vain ne uudet lajit, jotka sopeutuvat parhaiten olemassa olevaan ympäristöön. Kehitys ei kuitenkaan ole sattumanvaraista, vaan sillä on selvä päämäärä, joka on luettavissa fossiileista ja geenikartoista. Kehitys alkaa hyvin alkeellisista soluista, se kulkee yhä monimutkaisempien ja älykkäämpien organismien kautta kohti olentoja, joilla on oma tahto ja henki.
Naturalisti olettaa, että luonnon ällistyttävä monimuotoisuus on selitettävissä satunnaisten mutaatioiden ja luonnon valinnan avulla kunhan aikaa on riittävästi. Tosiasiassa aikaa ei kuitenkaan ole ollut läheskään riittävästi, sillä luonnon eliöt ovat niin monimutkaisia, että niiden satunnaisen syntymisen matemaattinen todennäköisyys on äärettömän pieni - verrattuna vaikka seitsemään oikein lotossa.
Sattuman avulla on vaikea rakentaa mitään järkevää, jokainen voi todeta sen omassa elämässään. Esimerkiksi heittämällä kruunaa ja klaavaa joka risteyksessä on vaikea löytää Helsingistä Kuusamoon. Luonnossa epäjärjestyksen lisääntyminen on prosessien tavallinen perussuunta, jota voidaan muuttaa vain energian ja älyn avulla. Tästä huolimatta puhdas sattuma on yksi tieteellisen evoluutioteorian kulmakivi, vaikka todellisuudessa se on pelkkä hatara oletus vailla mitään kokeellista näyttöä!
Naturalisti kieltää henkisen todellisuuden olemassaolon, vaikka miljoonat ihmiset tuntevat sen omassa sisimmässään ja näkevät sen lähimmäisten silmissä. Hengen olemassaoloa ei voida mitata tai todistaa millään fyysisellä mittarilla, koska puhtaasti fyysiset mittarit eivät reagoi henkisiin ilmiöihin. Ihminen on ainoa mittari, jolla tätä olemassaolomme toista ulottuvuutta voidaan havainnoida. Punainen väri on olemassa, vaikka värisokea ei sitä erota.
Tieteellisen filosofian pohjalta on mahdotonta johtaa meille kaikille samaa ihmisarvoa ja moraalia rotuun tai sukupuoleen katsomatta, ellei analyysiin oteta mukaan myös henkistä näkökulmaa. Naturalismin kannalta itsekkyys ja ahneus ovat tavoiteltavia, koska ne turvaavat oman perimän säilymistä. Raiskaus on vain oman perimän levittämistä, kansanmurhat ovat rodunjalostusta - ja viime kädessä ihminen on vastuussa vain itselleen. Dostojevskin Ivan Karamazovin mukaan kaikki olisi sallittua, jos Jumalaa ei olisi olemassa.
Tiede tulee vihdoin vapauttaa naturalismin kahleesta ja ottaa mukaan myös älykkään suunnittelun näkökulma, koska sen avulla tieteellisten mallien logiikkaa voidaan parantaa ja kansoista voidaan tehdä veljiä keskenään. Usko ja fyysinen tiede eivät voi olla ristiriidassa toistensa kanssa. Sen sijaan niiden tulee täydentää toisiaan ja perustua totuuteen, joka löytyy kokeellisista fysikaalisista ja henkisistä havainnoista.
Antti Roine, Ulvila 14.7.2010
[b]Lähteitä:[/b]
Chris Venditti, Andrew Meade & Mark Pagel:
Phylogenies reveal new interpretation of speciation and the Red Queen
Nature 463, 349-352 (21 January 2010)
Bob Holmes:
Accidential origins
NewScientist, 13 March 2010, page 30 -33
===================================================================
[b]JULKAISTU:[/b]
Turun Sanomat: 18.7.2010
Satakunnan Kansa: 26.7.2010