Kirjoitettaessa mielipidekirjoituksia tai tieteellisiä artikkeleita kannattaa aina pyrkiä mahdollisimman täsmälliseen kieliasuun, jotta väärinkäsityksiä voidaan välttää. Lehtikirjoitusten kohdalla asioita ei kuitenkaan tilarajoitusten takia aina ole mahdollista esittää täysin yksiselitteisesti, koska lukijoiden koulutustausta on erilainen, esimerkiksi kapelimestari ymmärtää varsin erilaista kieltä kuin insinööri.
Mittayksiköitä käytetään energiapoliittisessa keskustelussa varsin monella eri tavalla, joilla vahingossa tai jopa tahallaan johdetaan kuulijoita harhaan. Esitystapa voidaan jakaa ainakin kolmeen eri ryhmään:
[b]1) Oikea tapa[/b]
Energiasta puhuttaessa käytetään energian yksiköitä kuten kilowattituntia (kWh) ja megawattituntia (MWh), kun taas tehosta puhuttaessa käytetään tehon yksiköitä kuten kilowattia (kW) ja megawattia (MW). Käytännön kielessä energian yhteydessä voidaan käyttää myös tehon yksiköitä, koska tehon avulla energian määrä voidaan aina yksiselitteisesti ja ilman väärinkäsityksen vaaraa laskea.
Esimerkiksi "Aurinkoenergiaa on tarjolla jopa Suomessa 115 MW neliökilometrille". Tästä voidaan suoraan laskea, että tunnissa energiaa saadaan 115 MWh ja vuodessa 8760 h * 115 MW = 1007 GWh. Aivan samoin voidaan sanoa, että "katumaasturin energian kulutus on jopa 18 litraa pensaa sadalla", vaikka litra ei ole energian yksikkö. Englannin kielessä termejä "energy" ja "power" käytetään samaan tapaan.
[b]2) Väärä tapa[/b]
Valitettavan usein energiasta puhutaan muodollisesti oikeilla yksiköillä siten, että todellisia lukuarvoja ei voi selvittää edes fysiikan Nobelisti. Esimerkiksi "Suomessa sähkönkulututus on 16 MWh/asukas" ei tarkoita kerrassaan mitään, koska aikayksikköä ei ole kerrottu. Lukija voi vain arvailla, että kuluuko tämä määrä energiaa sekunnissa, päivässä tai vuodessa. Tehontarpeeksi saadaan 1.8 kW/asukas jos oletetaan, että kyse oli vuodesta.
Sekaannusta saadaan myös aikaan puhumalla energiasta, vaikka tarkoitetaan sähkönenergiaa tai jotain muuta energiamuotoa. Jos taas puhutaan esimerkiksi maailman energiankulutuksesta sen pitäisi luonnollisesti kattaa kaikki energiamuodot, jos näin ei ole pitäisi mainita mistä energiamuodosta on kyse.
[b]3) Harhautus[/b]
Monasti energian ja tehon yksiköitä käytetään jälleen muodollisesti oikein, mutta syystä tai toisesta todellisena tarkoituksena on hämätä lukijaa tai kuulijaa. Klassinen esimerkki on yksiköiden käyttö tuulienergian yhteydessä.
Esimerkiksi lause: "Suomessa tuulivoiman tuotantoteho oli 110 MW ja energiaa tuotettiin 190 GWh vuonna 2007." Tässä lauseessa kaikki näyttää olevan muodollisesti oikein. Kirjoittajakin on tyytyväinen kun lukija ei huomaa, että todellisuudessa todellinen tuulivoiman teho olikin vain 190 GWh / 8760 h = 22 MW. Eli vuoden aikana talteen saatiin vain 20% myllyjen teoreettisen tehon määrästä.
[b]Yhteenveto[/b]
Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että tehon yksiköiden käyttö pienentää väärinkäsitysten määrää, koska sen yhteydessä ei tarvitse määrittää aikaa ja lukuarvot ovat yleensä pienempiä. Voimme esimerkiksi puhua maailman energiankulutuksesta vuonna 2005, joka oli 15 TW. Tästä voimme laskea, että tunnissa energiaa kului 15 TWh ja vuodessa 8760 h * 15 TW = 131 400 TWh. Tämän pitäisi sisältää kaikki tilastoista löytyvät energiamuodot, kannattaa kuitenkin muistaa, että tilastojen keräys ei ole kaikissa maissa samalla tasolla kuin Suomessa.
Voimme myös helposti laskea, että asukasta kohden tehon tarve maailmassa oli vuonna 2005 noin 2.3 kW/asukas jos maapallolla on asukkaita 6600 miljoonaa. Rikkaissa maissa noin 1066 miljoonaa asukasta käyttää 7.6 kW/asukas, kun taas köyhissä maissa 5534 miljoonaa ihmistä käyttää vain 1.2 kW/asukas.
Viime kädessä Suomen kansa on vastuussa energiapolitiikasta vaalien kautta. Tästä johtuen jo peruskoulussa pitäisi kaikille tuleville päättäjille tehdä selväksi ainakin energian ja tehon mittayksiköiden välinen pieni ero. Siitä huolimatta tahtoo helposti unohtua, että eri ihmisille erilaiset asiat ovat itsestään selviä ja tästähän niitä väärinkäsityksiä syntyy
Antti Roine, Ulvila 15.6.2008