Julkisessa energia- ja ilmastokeskustelussa on jostain syystä pinnalla sellainen harhaanjohtava käsitys, että maapallollamme energiasta on pulaa ja ongelmat ratkeavat energiaa säästämällä. Totuus kuitenkin on, että meillä on yllin kyllin puhdasta energiaa. Se on vain osattava tallentaa ja siirtää käyttökohteeseen.
Aurinko säteilee jokaiselle neliökilometrille puhdasta energiaa enemmän kuin yksi ydinvoimala tuottaa, eli noin 1360 MW/km2. Muutama neliökilometri Saharan autiomaata voisi kattaa koko Suomen energian tarpeen jos kehitämme sellaisen teknisen ratkaisun, jolla energia tallennetaan hyvällä hyötysuhteella ja siirretään Suomeen. Periaatteessa yhden omakotitalon lämmittämiseen ei tarvita kuin 4 neliömetriä tehokkaita aurinkokennoja; saman energiamäärän tuottaminen peltoviljelyllä vaatii pinta-alaa jopa 4000 kertaa enemmän, koska peltoviljelyn energiahyötysuhde on matala.
Biopolttoaineet, etanoli ja säästäminen kuulostavat hyviltä ratkaisuilta, mutta ne johtavat täydelliseen umpikujaan, koska niiden todellista hyötysuhdetta ei ole haluttu tai osattu arvioida. Esimerkiksi Suomessa etanolin tuotannon vuotuinen nettosaanti ja kokonaishyötysuhde on vain 0,01 promillea, jos saatavasta auringon energiasta vähennetään peltoviljelyyn, lannoittamiseen ja etanolin tuotantoon suoraan ja välillisesti kuluva energia. Tämä tarkoittaa maapallon mittakaavassa yksinkertaisesti sitä, että lähes kaikki peltoviljelyyn soveltuvat maa-alueet ja alkuperäisluonto raiskataan. Lisäksi tarvittavat lannoitteet ja hyönteismyrkyt tuhoavat vesistöt ja loputkin luonnon monimuotoisuudesta ja kauneudesta.
Toisaalta biopolttoaineiden ja energian tuottaminen jätteistä ja elintarviketuotannon sivutuotteista on erittäin viisasta toimintaa, koska tällöin jätteistä päästään eroon ja samalla niistä saadaan energiaa. Tämä ei kuitenkaan voi olla looginen perustelu suunnattomien maa-alueiden valjastamiseen puhtaaseen energian tuotantoon, vaikka eri eturyhmät ansiokkaasti tätä yrittävät. Tuntuu siltä, että kaikki haluavat näyttää vihreiltä, vaikka luontoa säästämättä. Onko tässä mitään järkeä?
Maailmassa pitää olla tilaa tunteille, mutta koko ihmiskuntaa koskevat päätökset pitää tehdä taidon ja tiedon, ei tunteen pohjalta. Eihän sydänleikkauksia tai lentokoneitakaan suunnitella tunteiden pohjalla. Meidän tulee arvioida eri energiavaihtoehtojen todelliset hyötysuhteet ja seurannaisvaikutukset eri alojen puolueettomien asiantuntijoiden avustuksella ja panostaa energiateknologian kehitykseen. Täysin puolueettomia asiantuntijoita on vaikea löytää, siksi selvitykset tulee teettää useammassa eri laitoksessa. Nykyisten ja uusien vaihtoehtojen hyötysuhteet voidaan haluttaessa laskea lähes yhtä suoraviivaisesti kuin lasketaan yritysten tilinpäätökset; tosin eurojen sijasta taseessa käytetään kilowatteja.
Kioton sopimuksen tapaiset yksipuoliset ratkaisut eivät vaikuta ilmastonmuutokseen juuri mitään. Jos teollisuusmaissa vaikka miljardi ihmistä yrittää vähentää päästöjä, niin sillä ei ole suurta vaikutusta jos samaan aikaan kehitysmaissa 5 miljardia ihmistä yrittää nostaa oikeutetusti elintasoaan ja samalla päästöjä. Nykyisen päästökaupan tulot käytetään pääosin päästöjen lisäämiseen, parempi ratkaisu olisi suunnata ne uuden energiateknologian kehitykseen. Meidän tulisi avata silmämme, jotta huomaisimme, että nykyinen elintasomme perustuu viimeisen sadan vuoden aikana tapahtuneeseen teknologian huimaan kehitykseen. Ei ole mitään syytä olettaa, että tämä kehitys yhtäkkiä pysähtyisi.
Ikävää on, että myös julkista energiansäästökeskustelua leimaa täydellinen tietämättömyys luonnontieteiden perusteista. Energiaa ei voida säästää vaihtamalla sisätiloissa lamput ja kodinkoneet energiaa säästäviin malleihin, koska näiden kuluttama sähkö muuttuu aina lämmöksi, eli energian kulutus vain siirtyy lämpöpattereihin jos huonelämpötilaa ei lasketa. Tämä säästöidea toimii vain kesällä jos huoneita joudutaan jäähdyttämään. Suomessa energiaa voidaan säästää käyttämällä ulkotiloissa energiaa säästäviä ratkaisuja ja taloissa parempia eristeitä.
Kokeellisesti on havaittu, että energian ja aineen häviämättömyyden laki pitää aina paikkansa. Ikiliikkujan keksijät eivät tätä kuitenkaan usko. Aivan samoin monet arvostetut tiedotusvälineet näyttävät uskovan, että hehkulamppujen ja elektroniikan käyttämä energia häviää johonkin mustaan aukkoon.
Emme löydä uusia teknisiä energiaratkaisuja, jos haaskaamme aikamme ja rahamme erilaisten verotukien avustuksella pehmeiltä kuulostaviin ratkaisuihin ja jätämme niiden todelliset vaikutukset selvittämättä. Tästä seuraa, että joudummeko tulevaisuudessa OSTAMAAN uutta patentoitua energiatekniikka, mutta jos panostamme itse uuden energiateknologian kehitykseen voimme tulevaisuudessa MYYDÄ tätä teknologiaa. Muun muassa erilaisten aurinkokennojen (sähkö, vety, glukoosi, jne) kehitykseen kannattaa panostaa, koska niiden taloudellisuutta voidaan vielä merkittävästi parantaa nostamalla niiden hyötysuhde yli 50 prosentin tasolle.
Kiistely siitä onko ilmastonmuutos ihmisen tai luonnon omaa aikaansaannosta on turhaa, sillä tosiasia on, että ilmasto on jatkuvassa muutostilassa. Jääkaudet ja lämpimät jaksot vaihtelevat tasaisin väliajoin. Meidän tulee selvittää mistä muutokset johtuvat ja miten niitä voidaan hallita. Tämä työ on alkanut, mutta vielä tarvitaan paljon lisää panostusta ja resursseja, koska kysymys on monen tekijän yhteisvaikutuksesta.
Nykyisten vallalla olevien käsitysten mukaan ilmaston lämpeneminen johtuu pääosin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvusta. Tämä käsitys perustuu arvioituun hiilidioksidipitoisuuden ja lämpötilan vaihteluun viimeisen 650-tuhannen vuoden aikana - luotettavaa mittaustietoa meillä on vain viimeisen sadan vuoden ajalta. Voidaan kysyä ovatko nämä arviot kestävällä pohjalla? Uusimpien tutkimustulosten mukaan näyttää myös siltä, että auringon aktiivisuudet jaksoittaiset muutokset vaikuttavat merkittävästi ilmastomme muutoksiin. Meidän tulee panostaa huomattavasti enemmän tällaisten perusasioiden selvittämiseen ja varmistamiseen kuin nyt tehdään. Päästökaupalla kerättävät varat tulee käyttää tähän työhön, sekä uusien energiamuotojen kehittämiseen ja evaluointiin. Hienot tietokonemallit johtavat harhaan jos lähtötiedot ovat pielessä.
Luotettavan viikon pituisen sääennusteen tekeminen tuottaa edelleen suuria vaikeuksia, miksi siis 50 vuoden sääennustus onnistuisi paremmin nykyisellä tietotasolla? Meidän tulee panostaa enemmän ilmastomuutoksen syiden selvittämiseen, teknologian kehitykseen ja eri vaihtoehtojen laskennalliseen vertailuun. Tulevat sukupolvet eivät anna meille anteeksi väärien ratkaisujen tekemistä tunteiden ja puutteellisen mutu-tiedon pohjalta.
Antti Roine, Ulvila 20.5.2007