Tärkeitä ongelmia ratkottaessa kannattaa kokeilla sellaisia menetelmiä, joilla on edes pieni mahdollisuus toimia. Valitettavasti ilmastonmuutosta vastaan taistellaan nyt sellaisten keinojen avulla, joista jo etukäteen voidaan sanoa, että ne eivät tule riittämään. Riittävän suuria päästövähennyksiä on mahdotonta saada aikaan, koska kehitysmaissa ainakin 4000 miljoonaa ihmistä haluaa saavuttaa oikeutetusti samanlaisen elintason mitä Suomessa nyt on. Nykytekniikalla tämä merkitsee vääjäämättä hiilidioksidipäästöjen kasvua, koska harva ihminen on valmis luopumaan elintasostaan riittävästi. Kaiken lisäksi maapallomme väkiluku lisääntyy 82 miljoonalla joka vuosi.
Kioton sopimuksen tyyppisillä keinoilla ongelmaa ei voida ratkaista; niillä vain siirretään työpaikat, tavaroiden tuotanto, elintaso ja hiilidioksidipäästöt niihin maihin, jotka eivät kanna huolta ympäristöstä. Kioton sopimuksen tapaiset päästömaksut auttavat vähentämään globaaleja päästöjä yhtä vähän kuin katolisen kirkon aneet auttavat meitä pääsemään taivaaseen, koska käytännössä päästömaksuilla kerätyt varat käytetään päästökiintiöiden myyjän elintason eli päästöjen kasvattamiseen. Päästöperustaiset autoverot ja muut maksut eivät myöskään ratkaise ongelmaa, koska kerätyt rahat kaadetaan valtion pohjattomaan kirstuun. Tosin maksuilla voimme rauhoittaa omaatuntoamme.
Ainoa kestävä keino vähentää päästöjä on käyttää päästömaksuilla kerättävät varat uuden teknologian kehittämiseen. Tämä on realistinen vaihtoehto, koska maapallolla ei ole pulaa energiasta. Aurinko säteilee yhdelle neliökilometrille saman määrän energiaa kuin yksi ydinvoimala tuottaa. Meidän ei tarvitse muuta kuin kehittää menetelmä, jolla tämä energia otetaan talteen hyvällä hyötysuhteella ja siirretään käyttökohteisiin. Erilaisten aurinkokennojen avulla voimme tuottaa mm. sähköä, sokereita, vetyä tai lämmittää vettä. Kaupallisten aurinkokennojen hyötysuhde on jo nyt 10 - 15 %:n luokkaa, mutta mitään estettä ei ole näkyvissä ettei sitä voitaisi nostaa yli 50 %:n tasolle. Tällöin pieni maatilkku esimerkiksi Saharassa riittää kattamaan koko Suomen energiatarpeen.
Suomessa peltoviljelyn ja etanolituotannon avulla vuotuisesta auringon energiasta saadaan talteen vain 0,3 promillea, koska kasvien energiahyötysuhde on huono ja suurin osa energiasta kuluu tuotannossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että suunnattomat maa-alat pitää valjastaa energian-tuotantoon, jolloin mm. ruuan hinta nousee. Lisäksi tehomaanviljelyn lannoitteet, sekä hyönteis- ja kasvimyrkyt tuhoavat vesistöt ja luonnon monimuotoisuuden.
Valitettavasti suuri osa monista muistakin ilmaston- ja luonnonsuojelun nimissä tehtävistä hankkeista eivät perustu todellisuuspohjaan ja luonnonlakeihin. Esimerkiksi eduskunnassa työn alla oleva lakiehdotus hehkulamppujen kieltämisestä lisää päästöjä, sillä energiasäästölamppujen valmistuksessa ja niiden hävittämisessä ongelmajätelaitoksissa tarvitaan enemmän energiaa kuin hehkulamput vaativat. Lämpimässä Australiassa vastaavanlainen laki toimii, koska siellä tarvitaan noin 120 wattia energiaa, jotta 60 watin hehkulampun lämpö saadaan pumpattua pois huoneesta. Sen sijaan kylmässä Suomessa lamppuja poltetaan lähinnä lämmityskautena, tällöin on aivan sama saadaanko 60 wattia lampusta, taulutelevisiosta, lämpöpatterista tai vaikka lihapullista, jotka kehomme muuttaa lämmöksi. Ulkovalaistuksessa energiansäästölamput toimivat tietysti myös Suomessa.
Kokeellisesti on havaittu, että energian ja aineen häviämättömyyden laki pitää aina paikkansa. Ikiliikkujan keksijät eivät tätä kuitenkaan usko. Aivan samoin monet arvostetut tiedotusvälineet näyttävät uskovan, että hehkulamppujen ja elektroniikan käyttämä energia häviää suomalaisissa kodeissa johonkin mustaan aukkoon.
Voimme säästää energiaa jo nykytekniikan avulla. Tällaisia Suomessakin toimivia ja taloudellisia ratkaisuja ovat mm. lämpöpumput, lämmönvaihtimet, eristysten parantaminen ja huonelämpötilojen laskeminen. Myös jätteiden poltto tai muuttaminen biopolttoaineiksi on järkevää, koska se mm. vähentää kaatopaikoilta vapautuvan metaanin määrää ja korvaa muita polttoaineita.
Ilmastomme muuttuu jatkuvasti. Meidän tulee selvittää luotettavasti muutoksen perussyyt, jotta voimme hallita muutosta ihmisille järkevään suuntaan. Emme saa antaa laskennollisten ilmastomallien hämätä itseämme. Mallit kalibroidaan kertomalla niille oikeat vastaukset etukäteen, siksi ei ole kovin suuri yllätys, että ne antavat oikean tuntuisia vastauksia sille erittäin lyhyelle ajanjaksolle, josta meillä on luotettavaa mittaustietoa saatavana. Meidän tulee kerätä lisää tietoja muutosten syistä jäätiköiltä, vesistöjen sedimenteistä, luonnon hiilidioksidi- ja metaanikierroista, tähtitieteestä, jne, sekä panostaa enemmän resursseja tiedon analysointiin ja yhdistämiseen, jotta mallien tulokset voidaan varmistaa.
Kymmenen vuotta sitten syntyneen Kioton sopimuksen negatiiviset tulokset alkavat olla jo nähtävissä - ilmakehämme hiilidioksi- ja metaanipitoisuudet kasvavat kiihtyvällä vauhdilla. Meidän kannattaa ottaa tästä oppia ja ohjata päästökaupan tulot yksiselitteisesti uuden energiateknologian kehittämiseen ja ilmastomuutosten syiden selvittämiseen seuraavassa vuoden 2012 ilmastosopimuksessa. Uuden energiateknologian avulla voimme myös vähentää riippuvuuttamme poliittisesti epävakaista öljyvaltioista ja pienentää samalla kolmannen maailmansodan riskiä. Meillä ei ole mitään syytä olettaa, että viimeisen sadan vuoden aikainen huima teknologian kehitys loppuu, jos vain osaamme suunnata kehitykseen tarvittavat varat oikein.
Antti Roine, Ulvila 2.1.2008
_____________________________________________________________
Julkaistu:
Satakunnan Kansa 8.1.2008, sivu 25
Heijaste, 1/2008, 10.3.2008, sivu 13