Suomessa hirvikolareissa kuolee joka vuosi noin 10 ihmistä ja 300 loukkaantuu, lisäksi taloudelliset tappiot ovat ainakin 150 miljoonaa euroa, kuitenkaan tätä ongelmaa ei edes yritetä tosissaan korjata. Myyrmannin pommi-iskussa kuoli vain 7 ihmistä ja 60 loukkaantui. Tällöin koko Helsingin seudun poliisi valjastettiin terrori-iskun selvittämiseen, rahaa kerättiin pommin uhreille, valtakunnassa suruliputettiin ja suruun otettiin osaa pääministeriä ja presidenttiä myöten. Miksi näin ei tehdä hirvionnettomuuksien kohdalla ? Onnettomuuden uhrin ja hänen perheensä kärsimysten kannalta on täysin sama onko hän menettänyt näkönsä tai henkensä pommi-iskussa tai hirvikolarissa.
Tutkimusten ja oman kokemukseni mukaan autoilija ei voi käytännössä estää hirvikolaria omalla varovaisuudella, ainoastaan laskemalla nopeus noin 30 kilometriin tunnissa hirvikolari on vältettävissä. Tämä ei liene kuitenkaan käytännössä järkevää. Todellisuudessa autoilijan varovaisuus lisää välillisesti muita onnettomuuksia, sillä kun autoilijan katse harhailee pitkin tienreunoja etsien tummia hahmoja hän ei ehdi samalla seurata muuta liikennettä, liikennemerkkejä ja jalankulkijoita.
Hirvistä, karhuista ja susista aiheutuu paljon muutakin vahinkoa. Ne levittävät esimerkiksi hirvikärpäsiä, borrelioosi-punkkeja ja vaarallisia ekinokokkiloisia ympäri maata niin, että tavallisten ihmisten luonnon muu virkistys- ja hyötykäyttö vaikeutuu. Lisäksi monet ihmiset eivät enää halua mennä metsään marjaan tai sienestämään, koska karhujen, susien ja aseellisten metsästäjien läsnäolo samoilla paikoilla tuntuu pahalta. Tunne on ihmiselle useinkin paljon tärkeämpi viihtyvyyden luoja kuin järki.
Yleensä kotieläimen omistaja korvaa sen aiheuttamat vahingot, valtio ei kuitenkaan käytännössä korvaa esimerkiksi hirvien ja peurojen aiheuttamia todellisia vahinkoja. Mitään korvauksia ei makseta kun hirvet ja peurat joka vuosi tuhoavat noin parikymmentä hedelmäpuuta kesämökin puutarhassa. Valtio ei korvaa täydessä mitassa edes hirvikolarin kustannuksia, saati sen aiheuttamia välillisiä kustannuksia tai viattomien lasten ja naisten kärsimyksiä. Yksityinen ihminen ei voi välttyä pysäköintisakon maksulta vetoamalla siihen, että hänellä on 200 euron omavastuu, sen sijaan valtio voi vedota hirvivahinkojen kohdalla 200 euron omavastuuseen.
Moottoripyöräjengit pyritään lailla kieltämään, vaikka ne eivät ole saaneet vuositasolla edes yhtä ihmistä hengiltä. Jos shakinpelaajat aiheuttaisivat yhtä paljon ongelmia ja kärsimystä kuin hirvet, karhut ja sudet niin shakinpeluu olisi kielletty jo ajat sitten. Mistähän johtuu, että hirville ei voida tehdä mitään ?
Massiivinen hirvi-, karhu- ja susikanta ei kuulu Suomen alkuperäiseen luontoon. Esimerkiksi hirvikanta on vähitellen metsästäjien toimesta nostettu viimeisen sadan vuoden aikana alkuperäisestä 100:n hirven tasosta yli 200 000:een hirveen. Hirvi ei ole enää mikään villieläin vaan kyseessä on puhdas lihakarja, jota valtio laiduntaa metsästysseurojen avustuksella muiden mailla ja yleisillä teillä.
Luonnossa on aina menossa jatkuva muutosprosessi, mitään pysyvää ja alkuperäistä ei siis käytännössä ole olemassa. Tästä johtuen ihmisen kannattaa muuttaa luontoa siihen suuntaan kuin se ihmisen viihtyvyyden ja etujen kannalta on järkevää, eli luonnon monimuotoisuus, puhtaus ja kauneus kannattaa säilyttää. Massiivinen hirvi-, karhu- ja susikanta ei palvele mitään näistä tavoitteista.
Ei voi olla oikein, että tavalliset ihmiset ja heidän omaisuutensa lukitaan aidan sisään, kun taas hirvet, karhut, sudet, terroristit ja muut rikolliset saavat kulkea vapaana. Sen sijaan aidat pitäisi rakentaa vahingon tuottajien ympärille. Tarhaeläimistä ei aiheudu muille haittaa, jos niitä laidunnetaan aidatulla alueella. Tästä johtuen lehdissä ei ole juttuja lehmä-, strutsi- tai biisonikolareista.
Eduskunta voi halutessaan ratkaista hirvien, karhujen ja susien aiheuttamat ongelmat laskemalla niiden luonnossa vapaana kulkevat kannat kymmenesosaan nykyisestä sekä tekemällä joistakin valtion metsistä ja luonnonsuojelualueista aidattuja tarhoja, jossa suuremmat hirvi-, karhu- ja susimäärät saavat vapaasti temmeltää. Lisäksi valtion tulee korvata kaikki näiden eläinten aiheuttamat vahingot täysimääräisenä.
Antti Roine, Ulvila 2.8.2003
______________________________________________________
Julkaistu:
Satakunnan Kansa, 17.8.2003