[size=150]Kioton sopimuksen tulokset[/size]
Kioton sopimuksen tapaisilla ratkaisuilla päästöjä ei voida pienentää merkittävästi, koska käytännössä ihmiset eivät ole yleensä valmiita tinkimään elintasostaan riittävästi. Rikkaissa valtioissa noin miljardi ihmistä tuottaa 11.2 tonnia hiilidioksidia, kun taas köyhissä valtioissa 5.5 miljardia ihmistä tuottaa 2.7 tonnia henkeä kohden vuodessa.
Jos rikkaat tinkivät ja köyhät oikeutetusti nostavat elintasoaan siten, että päästöt ovat kaikille 8.4 tonnia, niin globaalit hiilidioksidipäästöt kasvavat silti 27:stä 56:een miljardiin tonniin vuodessa! Lisäksi maapallon väkiluku kasvaa 82 miljoonalla joka vuosi. Päästökaupan avulla asiaa ei voida siis ratkaista, tämä näkyy hyvin myös Kioton sopimuksen masentavista tuloksista kuvassa 1. Pienintäkään merkkiä hiilidioksidipitoisuuden kasvun vähenemisestä ei ole havaittavissa sopimuksen tekemisen jälkeen 1997.
[attachment=1] [/attachment]
Kioton sopimuksen tuloksia voi seurata online esim seuraavilla sivuilla:
ftp://ftp.cmdl.noaa.gov/ccg/co2/trends/co2_mm_mlo.txt
http://www.esrl.noaa.gov/gmd/ccgg/iadv/
http://www.esrl.noaa.gov/gmd/ccgg/carbo ... imagetable
http://www.esrl.noaa.gov/gmd/ccgg/trends/
[size=150]Aurinko on merkittävin puhtaan energian lähde[/size]
Meille on kuitenkin tarjolla myös sellainen kestävä vaihtoehto, joka poistaa hiilidioksidipäästöt, laskee energian ja ruoan hintaa, pelastaa luonnon monimuotoisuuden ja vähentää riippuvuuttamme öljyvaltioista. Aurinko säteilee neliökilometrille enemmän energiaa kuin yksi ydinvoimala tuottaa.
Miljardi rikkainta ihmistä kuluttaa energiaa 7.6 kW henkeä kohden, kun taas loput 5.5 miljardia vain 1.3 kW. Tällaisen määrän tuottamiseen peltoviljelyllä Suomessa tarvitaan 223 * 223 metrin kokoinen alue, kuva 2. Hyötysuhteissa on otettu huomioon tuotantokustannukset kuten lannoitteet, hyönteismyrkyt, jalostuskustannukset, jne. Tropiikissa öljykasvien avulla pinta-alaa tarvitaan vähemmän, mutta silti lähes kaikki viljelyskelpoiset alueet ja sademetsät joudutaan raivaamaan tähän tarkoitukseen. Samalla tapetaan sukupuuttoon kaikki näissä elinympäristöissä elävät kasvit ja eläimet, sekä saastutetaan vesistöt lannoiteilla ja hyönteismyrkyillä.
[attachment=2]
- Kuva 2: Energiantuotannossa tarvittava pinta-ala jos yksi ihminen kuluttaa 7.6 kW energiaa. Kaavio kuvaa eri vaihtoehtojen suuruusluokkia, koska hyötysuhteet riippuvat käytetyistä menetelmistä ja paikallisista olosuhteista.
Luonnon kasvit hyödyntävät parhaimmillaankin vain muutaman prosentin auringon energiasta. Erilaisilla sähköä, vetyä, sokeria tai lämpöä tuottavilla aurinkokennoilla päästään paljon parempiin hyötysuhteisiin, esim. 10 - 25 %. Näitä hyötysuhteita voidaan vielä merkittävästi parantaa ja siirtohäviöitä pienentää panostamalla alan tutkimukseen ja kehitykseen, esteitä ei ole näkyvissä.
Maailman tehon tarve on noin 15 TW, josta EU:n osuus on noin 3 TW. Tällaisten energiamäärien tuottamiseen tehokkailla aurinkokennoilla tarvitaan hyvin vähän pinta-alaa verrattuna peltoviljelyllä tuotettavan nettoenergian määrään. Lisäksi kennoilla energiaa voidaan tuottaa autiomaissa kun taas peltoviljelyssä joudutaan uhraamaan ravinnon tuotannossa tarvittavat viljelymaat ja sademetsät. Koko maailman energian tarve voidaan kattaa 250*250 kilometrin kokoisen alueen avulla, josta Euroopan osuus on 110*110 km, kuva 3. Samanlaisten tehojen ja energiamäärien tuottaminen tuulienergialla tuhlaa moninkertaisen määrän maata ja samalla pilaa maiseman.
[attachment=0]
- Kuva 3: Aurinkokennot eivät kuluta arvokasta viljelymaata tai sademetsiä, koska ne voidaan sijoittaa kuiville aurinkoisille seuduille. Koko Euroopan energiantarve voidaan kattaa 110*110 km kokoisella alueella esimerkiksi Saharassa. Nykyään tällainen maa on lähes ilmaista !
Uusi eurooppalainen Desertec hanke on ajanut aurinkoenergian hyötykäytön kehitystä, mutta tunteisiin vetoava säästäminen, uhrautuminen ja itsensä ruoskiminen on jostain syystä myynyt paremmin. Tuntuu uskomattomalta, että äänestäjät valitsevat mieluummin sellaisen vaihtoehdon, joka tuplaa pensan ja sähkön hinnan - kun käden ulottuvilla on myös sellainen ratkaisu, joka puolittaa pensan ja sähkön hinnan.
Ilmeisesti ihmisten on vaikea erottaa suuruusluokkia ja huomata, että Kioton sopimuksen tapainen päästökauppa ei missään olosuhteissa tule riittämään. Kioton sopimus ja Balin ilmastokokouksen tyyppiset ratkaisut merkitsevät käytännössä sitä, että viimeisetkin sademetsät, luonnonsuojelualueet, vesistöt ja kosket valjastetaan energiatalouden käyttöön ilmastonsuojelun nimissä. Lisätietoja Desertec hankkeesta:
http://www.desertec.org/
[size=150]Ilmastomuutosten syyt tulee varmistaa[/size]
Ilmastoasiantuntijat käyttävät aivan liian vähän sanoja "ehkä" ja "näyttää siltä", koska ilmastoon vaikuttavat tekijät ovat vielä suureksi osaksi hämärän peitossa. Nykytiedon valossa näyttää siltä, että hiilidioksidilla ja metaanilla olisi merkittävä rooli ilmaston lämpenemisessä, mutta ne eivät selitä esimerkiksi sitä miksi ilmasto on lämmennyt myös Marsissa tai itse asiassa koko aurinkokunnassa:
http://www.abovetopsecret.com/forum/thread221608/pg1
http://news.nationalgeographic.com/news ... rming.html
http://www.livescience.com/environment/ ... rming.html
http://www.abc.net.au/news/newsitems/20 ... 697309.htm
http://www.mcculloughsite.net/stingray/ ... arming.php
http://adsabs.harvard.edu/abs/1978ApJ...223..589V
http://www.google.com/search?q=%22globa ... %22+triton
Meillä on tarkkaa mittaustietoa mm. lämpötiloista ja CO2-pitoisuuksista vasta muutamalta kymmeneltä vuodelta. Tätä aikaisemmat arvot joudutaan arvioimaan epäsuorasti monesta eri lähteestä, jotka antavat toisinaan ristiriitaisia vastauksia. Tästä johtuen meidän tulee jatkaa tietojen keräämistä mm. mannerjäätiköiltä, vesistöjen sedimenteistä ja tähtitieteen piiristä, sekä kehittää yhä parempia analysointi- ja simulointimenetelmiä, joilla tuloksia voidaan yhdistää ja jalostaa.
Kokeellisia tuloksia voidaan tehokkaimmin analysoida ilmastomallien avulla, mutta huonojen lähtötietojen luotettavuutta ne eivät pysty parantamaan. Mallit kalibroidaan usein kertomalla niille tunnettuja oikeita vastauksia etukäteen. Tästä johtuen ei ole kovin suuri yllätys, että ne näyttävät antavan loogisia vastauksia. On kuitenkin erittäin uhkarohkeaa uskoa sokeasti mallin tuloksia sellaisissa olosuhteissa, joista meillä ei ole luotettavia lähtötietoja saatavissa kuten ilmakehän hiilidioksipitoisuudesta ja lämpötilasta. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta lähdettiin mittaamaan vasta vuonna 1958 ja lämpötiloja vähän aikaisemmin.
[size=150]Kestävään teknologiaan perustuva ratkaisu[/size]
Kioton sopimuksen tyyppisessä ratkaisussa päästökaupasta saatavat tulot ohjautuvat myyjän elintason ja päästöjen kasvattamiseen. Samoin energian hinnan kasvu ohjaa tulot myyjän elintason kasvattamiseen. Energian säästö on moraalisesti kannatettavaa, mutta yleensä käy niin, että säästetty energia tai raha kulutetaan sitten johonkin muuhun hiilidioksidia tuottavaan toimintaan - kuten etelän matkaan tai kiinalaiseen elektroniikkaa. Harva lähtee samalle tielle kuin Pentti Linkola. Näyttää siis siltä, että nykytekniikalla ja säästämisellä tavoitteita on mahdotonta saavuttaa.
Ihminen menee vaikka Kuuhun, jos siihen liittyvään tutkimukseen ja kehitykseen panostetaan riittävästi. John F. Kennedy asetti tavoitteen ja antoi resurssit 1961, tavoite saavutettiin jo vuonna 1969. Aivan samoin panostamalla päästökaupasta saatavat tulot yksiselitteisesti erilaisten aurinkokennojen ja energiansiirtotekniikan kehittämiseen hiilidioksidi- ja energiaongelmat voidaan siirtää historiaan muutamassa vuodessa.
Panostamalla lisäksi resursseja ilmastonmuutosten todellisten syiden selvittämiseen ja varmistamiseen voimme tulevaisuudessa demokraattisesti äänestämällä päättää haluammeko lunta talvella vai emme.
Antti Roine, Ulvila 21.2.2008
____________________________________________________
Julkaistu:
Suomen Kuvalehti 15/2008, 10.4.2008 (lyhennettynä)
Aamulehti 6.4.2008