Lama ja taantuma eivät synny sattumalta, ne rakennetaan tilaustyönä. Laman rakentaminen aloitetaan myymällä hyvään hintaan edellisen laman aikana lähes ilmaiseksi ostetut osakkeet ja sijoittamalla näin saatu pääoma vakaampiin kohteisiin kuten arvometalleihin, valuuttoihin, sveitsiläisiin pankkeihin tai maaomaisuuteen. Samalla hankitaan vaikutusvaltaa lehdistöön ja muuhun mediaan, sekä poliittiseen eliittiin monin eri tavoin.
Seuraavassa vaiheessa aloitetaan matalalla profiililla, sivulauseissa ja kulisseissa lamahuhujen syöttäminen tiedotusvälineisiin sekä politiikkaan käyttäen hyväksi aina saatavilla olevia yksittäisiä varoittavia esimerkkejä huonoista liiketuloksista, konkursseista, ylikuumenemisesta, jne. Tällä tavoin saadaan aktivoitua ns. "viisaat vaikuttajat", jotka seuraavat heikkoja signaaleja. Tämän seurauksena he alkavat toistella varoituksia taantuman tulosta lehdistölle, joka tarvitsee onnettomuuksia, luonnonkatastrofeja ja juoruja myyntinsä lisäämiseksi. Kun laman tulosta riittävän kauan puhutaan niin ihmiset alkavat vähitellen uskoa asiaan.
Kolmannessa vaiheessa, kun lumipallo on saatu liikkeelle sen pysäyttäminen on jo vaikeaa. Tässä vaiheessa paras keino vauhdittaa pallon nopeutta, on masinoida vaikuttajat vakuuttamaan, että meillä ei ole mitään hätää, ihmisten säästöt ovat täysin turvassa pankkitileillä, lamaa ei ole tulossa, jne. Aikoinaan varmin merkki Suomen markan devalvoinnista oli, että valtionvarainministeri vakuutteli että markkaa ei devalvoida.
Neljännessä vaiheessa muutkin osakesijoittajat heräävät ja alkavat myydä osakkeitaan hintaan mihin tahansa, jotta edes vähän omaisuudesta voitaisiin pelastaa. Samalla ihmiset tulevat varovaiseksi ja lakkaavat kuluttamasta. Tästä ei seuraa mitään muuta kuin työttömyyttä, jonka takia ihmisten on pakko alkaa myydä omaisuuttaan, joka edelleen syventää syöksykierrettä. Tässä vaiheessa laman tilaajat voivatkin sitten alkaa nauttia laman hedelmistä ostamalla vaikeuksiin ajautuneilta ihmisiltä ja yrityksiltä kovalla työllä hankittua omaisuutta alihintaan.
Potentiaalisia lamapelureita ovat yksityiset ihmiset, yritykset ja jopa valtiot, joiden kassassa on merkittäviä määriä vapaata rahaa. Laman aikana tämä pääoma voidaan muuttaa alihintaan todelliseksi omaisuudeksi monissa eri maissa aivan laillisin keinoin. Häviäjiä ovat mm. yrittäjät, jotka ovat investoineet lainarahalla uusien tuotantovälineiden kehittämiseen.
Yhteiskuntamme ei kuitenkaan tarvitse alistua lamapelureiden peliareenaksi, koska poliittinen järjestelmä määrää talouselämän pelisäännöt. Elämme ns. vapaassa markkinataloudessa, joka hyödyntää tehokkaasti ihmisen halun hyötyä omasta työstään. Se ei kuitenkaan toimi jos pelisääntöjä ei jatkuvasti päivitetä. Kaikki omaisuus päätyy vähitellen muutaman suvun haltuun, ellei lakeja jatkuvasti kehitetä. Sääty-yhteiskunnan paluu ei voi olla elämämme tarkoitus. Puhtaimmillaan vapaa kilpailu tarkoittaa kaikkien sotaa kaikkia vastaan, jossa kaikki häviävät. Tästä johtuen vapaa markkinatalous tarvitsee inhimilliset suitset, jotka pohjautuvat sydämen sivistykseen.
Vakaa pankkijärjestelmä on yhteiskuntamme peruspilareita, joka tuo yrityksille ja ihmisille jatkuvuutta. Tämä tavoite ei kuitenkaan toteudu, jos lainsäädäntö sallii pankkien myöntää kohtuuttomalla korolla maksukyvyttömille lainoja ja pikavippejä ilman riittäviä takuita. Vakauden kannalta pahinta on, jos lainsäädäntö sallii saman riskilainan käytön moneen kertaan jälkimarkkinatuotteiden kuten johdannaisten vakuutena. Tällainen ketju kaatuu kuin korttitalo yhdenkin lenkin pettäessä. Tällöin oikea ratkaisu on koko pankin osittainen tai täydellinen kansallistaminen ja myynti vähitellen aikojen parantuessa, vaikka lamapelureiden tavoitteena onkin pankin pelkkien tappioiden sosialisointi.
Kalliiden energiavaihtoehtojen suosiminen, holtiton lainananto sekä tuottavuuteen nähden liian korkeat palkat johtavat hintojen nousuun. Inflaation hillintä peruskoron noston avulla on väärä tapa, koska se ei vaikuta inflaation perussyihin, lisäksi koron nostolla on muita erittäin vakavia sivuvaikutuksia talouselämään. Itse asiassa kallis lainaraha vähentää yritysten välistä kilpailua ja nostaa hintoja. Lamapelurit ovat tietysti vaatimassa koron nostoa, jotta he saisivat tuloja lamaa odottaville pääomilleen. Inflaatiota torjutaan parhaiten järkevällä energia-, pankki- ja palkkapolitiikalla. Yritysten ja politiikan ylimmän johdon tulisi varsinkin palkkojen suhteen näyttää hyvää esimerkkiä.
Suomi kuten ei EU:kaan ole omavarainen vaan meidän kannattaa käydä kauppaa muiden valtioiden kanssa. Kilpailukykymme kannalta valuuttamme arvolla on oleellinen merkitys tämän kaupan toimivuuteen. Yksinkertaisesti sanottuna, kansainväliset asiakkaat eivät osta meidän tuotteita jos Euron arvoa pidetään liian korkealla tasolla. Näin kävi Suomessa 1990-luvun alussa kun eräät päättäjät pitivät jääräpäisesti kiinni vahvan markan politiikasta. Tosin tekosyyksi löydettiin Neuvostoliiton kaupan hiipuminen. Euron arvoa voidaan laskea mm. laskemalla EU:n keskuspankin ohjauskorkoa, tästä lamapelurit eivät tietysti pidä.
Tulevilla päästökauppapäätöksillä on myös merkittävä vaikutus taloudelliseen hyvinvointiimme. Ne tulevat ruokkimaan taantumaa EU:ssa jos päätösten seurauksena päästöt, teollisuus ja työpaikat siirretään niihin maihin, jotka eivät kanna huolta ympäristöstä. Viime kädessä lamaa torjutaan positiivisella elämänasenteella ja kannustamalla yrityksiä sijoittamaan uusien tuotteiden ja kestävän teknologian kehittämiseen.
Antti Roine, Ulvila 12.10.2008
===================================================
[b]Julkaistu:[/b] Turun Sanomat 16.10.2008
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/ ... :0:0:0:0:0: