Lapsi tarvitsee äidin ja isän
Lähetetty: 28.11.2010 12:05Sukupuolineutraali avioliitto on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina, mutta kaksi tärkeintä asiaa ovat lähes unohtuneet: 1) avioliitto- ja vanhempainkoulut, sekä 2) lasten oikeus äitiin ja isään.
Kaikille on selvää, että autokouluun kannattaa mennä ennen kuin lähdetään liikenteeseen, eikä vasta onnettomuuden jälkeen. Jostain kumman syystä avioliitossa tehdään juuri päinvastoin, parisuhdekoulutukseen mennään vasta kun liitto on ajautunut karille. Avioliittokoulun tarpeettomuutta ei voi perustella sillä, että "nuori kuitenkin seuraa järjen syrjäyttävän rakastumisen ääntä", koska autokoulunkaan merkitys ei poistu, vaikka monet ajavatkin ilman korttia.
Yhteiskuntamme vaatii koulutusta, testejä ja lupia moniin yksinkertaisiin toimiin ja harrastuksiin, mutta kaikista haastavimpaan hankkeeseen ja yhteiskuntamme tärkeimmän rakennuspalikan perustamiseen ei vaadita mitään koulutusta, todellista osaamista, kokeita tai edes lupaa.
Avioliitto, perhe ja koti ovat yhteiskuntamme kehittymisen ja säilymisen perusta, jotka siirtävät tärkeimmät arvot sukupolvelta toiselle. Yhteiskunnan monet sosiaaliset, opetukselliset ja uskonnolliset instituutiot ovat välttämättömiä kulttuurin säilymiselle, mutta tärkein sivistäjä on perhe. Suurimman osan elämämme tärkeimmistä asioista lapsi oppii perheeltään ja läheisiltään.
Monet ihmiset näyttävät kuvittelevan, että he eivät ole mitään velkaa yhteiskunnalle vaan he ovat saavuttaneet kaiken omalla työllään ja ansioillaan. Tätä suurempaa väärinkäsitystä on vaikea keksiä, koska olemme saaneet lähes kaiken yhteiskunnalta - kielestä ja kirjaimista lähtien. Autiolla saarella apinoiden kasvattama ihmislapsi ei juuri yllä apinoiden kulttuuria korkeammalle. Tästä johtuen yhteiskunnalla on myös oikeus ja velvollisuus asettaa vaatimuksia jäsenilleen sekä tasapuolistaa hyvinvointia ja tulonjakoa.
Emme voi parantaa pysyvästi yhteiskuntamme epäkohtia pelkästään lakeja, poliiseja ja turvajärjestelmiä lisäämällä, meidän tulee kehittää myös perhettä, joka on yhteiskuntamme perusta. Perheellä on suunnaton vaikutus lasten ja heidän myötänsä koko yhteiskuntamme menestykseen. Perheessä luodaan arvostus koulutukseen, työntekoon ja uskontoon. Näiden puuttuessa lapset päätyvät helposti kadulle kerjäämään. Yhteiskuntamme rapautuminen ja rikollisuuden kasvu saadaan päättymään vasta kun nuorille järjestetään avioliittovalmennusta; siihen asti avioerot toimivat sosiaalisena varaventtiilinä vieläkin murheellisimmille tilanteille.
Koulutuksen avulla nuoret ihmiset voidaan valmistaa kohtaamaan myös parisuhteen todellisuus, joka alkuvaiheessa helposti häviää harhakuvitelmien taakse. Illuusioita ja unelmia tietysti tarvitaan, mutta pelkästään niiden pohjalle on vaikea rakentaa kestävää parisuhdetta, koska miehen ja naisen väliset henkiset erot ovat paljon suurempia kuin ulkonäön pienien erojen perusteella voisi kuvitella. Heidän katsantokantansa ja koko heidän tapansa reagoida elämään ovat olennaisesti erilaisia. He eivät kerta kaikkiaan kykene täyteen ja todelliseen toistensa ymmärtämiseen. Nykyään tämä selviää parisuhteessa vähitellen vasta vuosien kuluessa. Paljon väärinkäsityksiä ja riitoja voitaisiin välttää jos molemmilla osapuolilla olisi edes jonkinlainen käsitys näistä asioista jo ennen avioliiton solmimista.
Naisten ja miesten erilainen ajattelutapa kiehtoo heitä kumpaakin ja tuo rikkautta sekä uusia näkökulmia elämään, mutta joskus eroja voi olla myös liikaa. Parisuhde ei ole kestävällä pohjalla, jos arvomaailman, elämäntavan, sukupuolisen aktiivisuuden ja harrastusten erot ovat liian suuret. Koulutuksen, seurustelun ja kihlauksen tavoitteena tulisi olla näiden asioiden selvittäminen jo ennen avioliittoa. Lisäksi tulisi ymmärtää, että avioliitossa ilot ja surut jaetaan, mutta silti avioliitto ei voi antaa yksinoikeutta toisen osapuolen persoonallisuuteen ja yksilöllisyyteen. Avioliitto, yhteiskunta tai uskonto, jossa tyrannisoidaan toista sukupuolta tavalla tai toisella, ei ole noussut barbarian syvästä pimeydestä.
Vanhempainkouluja ja perheneuvotteluja tarvitaan, koska liian usein vanhemmat suojelevat lasta liikaa ajatteluttoman käyttäytymisen luonnollisilta seurauksilta, tai eivät osaa asettaa rajoja joita lapset etsivät. Näitä koulutusjaksoja tarvitaan sitä mukaa kun tilanteet tulevat ajankohtaiseksi lasten varttuessa. Vanhemmat tarvitsevat myös selvät ohjeet niistä kurinpidollisista keinoista, joita lasten kasvatuksessa voidaan käyttää. Lasten vanhempiaan kohtaan tuntema kunnioitus ei synny rahan tai käskyjen avulla, vaan se kasvaa luonnostaan siitä huolenpidosta, opetuksesta ja kiintymyksestä, jonka avulla vanhemmat auttavat lastaan selviämään elämän taistelussa.
Perhe ja kotielämä opettaa lapsille, mutta myös vanhemmille itsehillintää, kärsivällisyyttä, altruismia sekä suvaitsevaisuutta, joita tarvitaan myös kestävän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan luomisessa. Näitä taitoja opitaan myös parisuhteessa, tästä johtuen kaikilla ihmisillä tulee olla oikeus parisuhteeseen sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Sen sijaan lasten hankkimisessa ja kasvatuksessa tarvitaan selviä rajoituksia, koska kaikilla lapsilla on oikeus rakastavaan äitiin ja isään. Molempia tarvitaan, jotta lapsi saa tasapainoisen kuvan yhteiskunnasta. Tosin tässäkin asiassa kannattaa tyytyä toiseksi parhaimpaan vaihtoehtoon jos paras ei ole saatavana.
Avioliitto on ihmisten luoma yhteiskunnallinen instituutio, jolle voimme pyytää Jumalan siunausta. Tämän siunauksen pyytäminen sukupuolineutraalille parisuhteelle ei pitäisi olla ongelma kirkolle, koska Raamatussa korostetaan kaikkien ihmisten samanarvoisuutta. Tässä asiassa kirkon kannattaisi kuitenkin antaa yksittäisten pappien toimia oman omantuntonsa mukaan. Avioliitto ei voi olla Jumalan luoma instituutio, koska sen minkä Jumala on yhdistänyt kestää.
Nykyisen yhteiskunnan suuri epäloogisuus on, että se ylistää rakkautta ja ihannoi avioliittoa, mutta jättää näiden kummankin asian perinpohjaisen tutkimisen ja kehittämisen tekemättä. Suomessa valittiin ensimmäisenä maailmassa parlamenttiin myös naisia 1906, nyt voisimme näyttää tietä myös avioliiton ja yhteiskunnan kehityksen saralla.
Antti Roine, Ulvila 2.11.2010
====================================
JULKAISTU:
Satakunnan Kansa 5.11.2010, sivu 19
Kaikille on selvää, että autokouluun kannattaa mennä ennen kuin lähdetään liikenteeseen, eikä vasta onnettomuuden jälkeen. Jostain kumman syystä avioliitossa tehdään juuri päinvastoin, parisuhdekoulutukseen mennään vasta kun liitto on ajautunut karille. Avioliittokoulun tarpeettomuutta ei voi perustella sillä, että "nuori kuitenkin seuraa järjen syrjäyttävän rakastumisen ääntä", koska autokoulunkaan merkitys ei poistu, vaikka monet ajavatkin ilman korttia.
Yhteiskuntamme vaatii koulutusta, testejä ja lupia moniin yksinkertaisiin toimiin ja harrastuksiin, mutta kaikista haastavimpaan hankkeeseen ja yhteiskuntamme tärkeimmän rakennuspalikan perustamiseen ei vaadita mitään koulutusta, todellista osaamista, kokeita tai edes lupaa.
Avioliitto, perhe ja koti ovat yhteiskuntamme kehittymisen ja säilymisen perusta, jotka siirtävät tärkeimmät arvot sukupolvelta toiselle. Yhteiskunnan monet sosiaaliset, opetukselliset ja uskonnolliset instituutiot ovat välttämättömiä kulttuurin säilymiselle, mutta tärkein sivistäjä on perhe. Suurimman osan elämämme tärkeimmistä asioista lapsi oppii perheeltään ja läheisiltään.
Monet ihmiset näyttävät kuvittelevan, että he eivät ole mitään velkaa yhteiskunnalle vaan he ovat saavuttaneet kaiken omalla työllään ja ansioillaan. Tätä suurempaa väärinkäsitystä on vaikea keksiä, koska olemme saaneet lähes kaiken yhteiskunnalta - kielestä ja kirjaimista lähtien. Autiolla saarella apinoiden kasvattama ihmislapsi ei juuri yllä apinoiden kulttuuria korkeammalle. Tästä johtuen yhteiskunnalla on myös oikeus ja velvollisuus asettaa vaatimuksia jäsenilleen sekä tasapuolistaa hyvinvointia ja tulonjakoa.
Emme voi parantaa pysyvästi yhteiskuntamme epäkohtia pelkästään lakeja, poliiseja ja turvajärjestelmiä lisäämällä, meidän tulee kehittää myös perhettä, joka on yhteiskuntamme perusta. Perheellä on suunnaton vaikutus lasten ja heidän myötänsä koko yhteiskuntamme menestykseen. Perheessä luodaan arvostus koulutukseen, työntekoon ja uskontoon. Näiden puuttuessa lapset päätyvät helposti kadulle kerjäämään. Yhteiskuntamme rapautuminen ja rikollisuuden kasvu saadaan päättymään vasta kun nuorille järjestetään avioliittovalmennusta; siihen asti avioerot toimivat sosiaalisena varaventtiilinä vieläkin murheellisimmille tilanteille.
Koulutuksen avulla nuoret ihmiset voidaan valmistaa kohtaamaan myös parisuhteen todellisuus, joka alkuvaiheessa helposti häviää harhakuvitelmien taakse. Illuusioita ja unelmia tietysti tarvitaan, mutta pelkästään niiden pohjalle on vaikea rakentaa kestävää parisuhdetta, koska miehen ja naisen väliset henkiset erot ovat paljon suurempia kuin ulkonäön pienien erojen perusteella voisi kuvitella. Heidän katsantokantansa ja koko heidän tapansa reagoida elämään ovat olennaisesti erilaisia. He eivät kerta kaikkiaan kykene täyteen ja todelliseen toistensa ymmärtämiseen. Nykyään tämä selviää parisuhteessa vähitellen vasta vuosien kuluessa. Paljon väärinkäsityksiä ja riitoja voitaisiin välttää jos molemmilla osapuolilla olisi edes jonkinlainen käsitys näistä asioista jo ennen avioliiton solmimista.
Naisten ja miesten erilainen ajattelutapa kiehtoo heitä kumpaakin ja tuo rikkautta sekä uusia näkökulmia elämään, mutta joskus eroja voi olla myös liikaa. Parisuhde ei ole kestävällä pohjalla, jos arvomaailman, elämäntavan, sukupuolisen aktiivisuuden ja harrastusten erot ovat liian suuret. Koulutuksen, seurustelun ja kihlauksen tavoitteena tulisi olla näiden asioiden selvittäminen jo ennen avioliittoa. Lisäksi tulisi ymmärtää, että avioliitossa ilot ja surut jaetaan, mutta silti avioliitto ei voi antaa yksinoikeutta toisen osapuolen persoonallisuuteen ja yksilöllisyyteen. Avioliitto, yhteiskunta tai uskonto, jossa tyrannisoidaan toista sukupuolta tavalla tai toisella, ei ole noussut barbarian syvästä pimeydestä.
Vanhempainkouluja ja perheneuvotteluja tarvitaan, koska liian usein vanhemmat suojelevat lasta liikaa ajatteluttoman käyttäytymisen luonnollisilta seurauksilta, tai eivät osaa asettaa rajoja joita lapset etsivät. Näitä koulutusjaksoja tarvitaan sitä mukaa kun tilanteet tulevat ajankohtaiseksi lasten varttuessa. Vanhemmat tarvitsevat myös selvät ohjeet niistä kurinpidollisista keinoista, joita lasten kasvatuksessa voidaan käyttää. Lasten vanhempiaan kohtaan tuntema kunnioitus ei synny rahan tai käskyjen avulla, vaan se kasvaa luonnostaan siitä huolenpidosta, opetuksesta ja kiintymyksestä, jonka avulla vanhemmat auttavat lastaan selviämään elämän taistelussa.
Perhe ja kotielämä opettaa lapsille, mutta myös vanhemmille itsehillintää, kärsivällisyyttä, altruismia sekä suvaitsevaisuutta, joita tarvitaan myös kestävän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan luomisessa. Näitä taitoja opitaan myös parisuhteessa, tästä johtuen kaikilla ihmisillä tulee olla oikeus parisuhteeseen sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Sen sijaan lasten hankkimisessa ja kasvatuksessa tarvitaan selviä rajoituksia, koska kaikilla lapsilla on oikeus rakastavaan äitiin ja isään. Molempia tarvitaan, jotta lapsi saa tasapainoisen kuvan yhteiskunnasta. Tosin tässäkin asiassa kannattaa tyytyä toiseksi parhaimpaan vaihtoehtoon jos paras ei ole saatavana.
Avioliitto on ihmisten luoma yhteiskunnallinen instituutio, jolle voimme pyytää Jumalan siunausta. Tämän siunauksen pyytäminen sukupuolineutraalille parisuhteelle ei pitäisi olla ongelma kirkolle, koska Raamatussa korostetaan kaikkien ihmisten samanarvoisuutta. Tässä asiassa kirkon kannattaisi kuitenkin antaa yksittäisten pappien toimia oman omantuntonsa mukaan. Avioliitto ei voi olla Jumalan luoma instituutio, koska sen minkä Jumala on yhdistänyt kestää.
Nykyisen yhteiskunnan suuri epäloogisuus on, että se ylistää rakkautta ja ihannoi avioliittoa, mutta jättää näiden kummankin asian perinpohjaisen tutkimisen ja kehittämisen tekemättä. Suomessa valittiin ensimmäisenä maailmassa parlamenttiin myös naisia 1906, nyt voisimme näyttää tietä myös avioliiton ja yhteiskunnan kehityksen saralla.
Antti Roine, Ulvila 2.11.2010
====================================
JULKAISTU:
Satakunnan Kansa 5.11.2010, sivu 19