Työurien pidentäminen on tyhjänpäiväistä näpertelyä
Lähetetty: 15.03.2010 17:53Suomessa on viime aikoina kovasti saarnattu työurien pidentämisen välttämättömyyttä. Pääministeri Vanhanen, valtiovarainministeri Katainen, valtiosihteeri Sailas sekä iso joukko muuta poliitikko- ja virkamieskaartia on vakavin äänenpainoin selittänyt, että eläkeikää on pakko nostaa, jotta työuria saataisiin pidennettyä ja julkinen talous kestävälle pohjalle.
Valitettavasti näillä puheilla ei ole todellisuuspohjaa. Eläkkeelle siirtymisen myöhentäminen ei käytännössä pidennä työuria yhtään, koska jokainen työelämässä puoliväkisin jatkava ikääntynyt vie paikan joltain nuorelta, jonka työuran alkaminen vastaavasti viivästyy. Kokonaisvaikutus on siis plus miinus nolla. Työurien pidentäminen muistuttaakin hölmöläisten peitonjatkamista, jossa yhdestä päästä leikataan pala ja ommellaan se kiinni toiseen päähän – ja sitten ihmetellään, kun peiton kokonaispituus ei lisäänny ollenkaan.
Työurien pidentäminen eläkeikää nostamalla toimisi vain siinä tapauksessa, jos maassa olisi työvoimapula. Tällöin kenenkään työuran jatkaminen ei merkitsisi jonkun toisen jäämistä työtä vaille, koska avoimia työpaikkoja olisi tarjolla yllin kyllin. Suomessa ei kuitenkaan ole työvoimapulaa, vaan ongelmamme on aivan päinvastainen: meillä vallitsee suurtyöttömyys.
Mitkään realistiselta pohjalta laaditut laskelmat eivät viittaa työvoimapulan syntyyn lähitulevaisuudessakaan, vaan koko 2010-luvun ajan Suomessa tulee olemaan kuusinumeroinen luku työttömiä. Monina vuosina tämä luku ei edes ala ykkösellä.
Paljon puhuttu suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminenkään ei tuo muutosta tilanteeseen, koska työvoiman tarvekin on koko ajan vähenemässä - kiitos alati lisääntyvän itsepalvelukulttuurin, työn tehostamisen ja tuotannon siirtämisen pois Suomesta. Pienemmätkin ikäluokat riittävät mainiosti kattamaan tämän vähenevän työvoimatarpeen, varsinkin kun apua on tarvittaessa saatavissa reilusti yli puolimiljoonaisesta työttömien, piilotyöttömien ja vajaatyöllistettyjen joukostamme. Työvoiman ylitarjonta tulee siis jatkumaan.
Koska eläkeiän nostamisessa ei ole kyse työurien aidosta pidentämisestä, takana täytyy olla jotain muuta. Epäilemättä hallituksen yhtenä motiivina on huteralle pohjalle rakennetun eläkejärjestelmämme ongelmien siirtäminen hiukan kauemmas tulevaisuuteen järjestelmään tehtävän "purkkavirityksen" avulla. Toinen ja vieläkin ilmeisempi tavoite on tilastojen kaunisteleminen. Kansantaloutemme tiettyjä tunnuslukuja yritetään viilata paremman näköisiksi, jotta Suomi vaikuttaisi OECD:n ja kansainvälisten rahoittajien silmissä mahdollisimman riskittömältä tapaukselta, ja näin Suomen lainojen korkoprosentti pysyisi alhaisena – ainakin jonkin aikaa.
Tavoite on toki ymmärrettävä, mutta sen saavuttamiseksi valitut keinot kyseenalaisia. Moittihan ministeri Katainen itsekin juuri kovin sanoin Kreikkaa, joka oli harhauttanut kansainvälistä yhteisöä antamalla taloutensa tilasta epärealistisen hyviä lukuja. Miksi Suomen nyt pitäisi vastaavalla tavoin lähteä joron jäljille?
Timo Raunio
fil. maist.
Turku
Valitettavasti näillä puheilla ei ole todellisuuspohjaa. Eläkkeelle siirtymisen myöhentäminen ei käytännössä pidennä työuria yhtään, koska jokainen työelämässä puoliväkisin jatkava ikääntynyt vie paikan joltain nuorelta, jonka työuran alkaminen vastaavasti viivästyy. Kokonaisvaikutus on siis plus miinus nolla. Työurien pidentäminen muistuttaakin hölmöläisten peitonjatkamista, jossa yhdestä päästä leikataan pala ja ommellaan se kiinni toiseen päähän – ja sitten ihmetellään, kun peiton kokonaispituus ei lisäänny ollenkaan.
Työurien pidentäminen eläkeikää nostamalla toimisi vain siinä tapauksessa, jos maassa olisi työvoimapula. Tällöin kenenkään työuran jatkaminen ei merkitsisi jonkun toisen jäämistä työtä vaille, koska avoimia työpaikkoja olisi tarjolla yllin kyllin. Suomessa ei kuitenkaan ole työvoimapulaa, vaan ongelmamme on aivan päinvastainen: meillä vallitsee suurtyöttömyys.
Mitkään realistiselta pohjalta laaditut laskelmat eivät viittaa työvoimapulan syntyyn lähitulevaisuudessakaan, vaan koko 2010-luvun ajan Suomessa tulee olemaan kuusinumeroinen luku työttömiä. Monina vuosina tämä luku ei edes ala ykkösellä.
Paljon puhuttu suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminenkään ei tuo muutosta tilanteeseen, koska työvoiman tarvekin on koko ajan vähenemässä - kiitos alati lisääntyvän itsepalvelukulttuurin, työn tehostamisen ja tuotannon siirtämisen pois Suomesta. Pienemmätkin ikäluokat riittävät mainiosti kattamaan tämän vähenevän työvoimatarpeen, varsinkin kun apua on tarvittaessa saatavissa reilusti yli puolimiljoonaisesta työttömien, piilotyöttömien ja vajaatyöllistettyjen joukostamme. Työvoiman ylitarjonta tulee siis jatkumaan.
Koska eläkeiän nostamisessa ei ole kyse työurien aidosta pidentämisestä, takana täytyy olla jotain muuta. Epäilemättä hallituksen yhtenä motiivina on huteralle pohjalle rakennetun eläkejärjestelmämme ongelmien siirtäminen hiukan kauemmas tulevaisuuteen järjestelmään tehtävän "purkkavirityksen" avulla. Toinen ja vieläkin ilmeisempi tavoite on tilastojen kaunisteleminen. Kansantaloutemme tiettyjä tunnuslukuja yritetään viilata paremman näköisiksi, jotta Suomi vaikuttaisi OECD:n ja kansainvälisten rahoittajien silmissä mahdollisimman riskittömältä tapaukselta, ja näin Suomen lainojen korkoprosentti pysyisi alhaisena – ainakin jonkin aikaa.
Tavoite on toki ymmärrettävä, mutta sen saavuttamiseksi valitut keinot kyseenalaisia. Moittihan ministeri Katainen itsekin juuri kovin sanoin Kreikkaa, joka oli harhauttanut kansainvälistä yhteisöä antamalla taloutensa tilasta epärealistisen hyviä lukuja. Miksi Suomen nyt pitäisi vastaavalla tavoin lähteä joron jäljille?
Timo Raunio
fil. maist.
Turku