Sairauden hoidosta terveydenhoitoon
Lähetetty: 25.03.2009 17:12Sosiaali- ja terveysministeriön toimesta Suomeen ollaan kehittämässä luontaishoitoja eli perinteistä lääketiedettä säätelevää uutta lakia. Tällaisen lain avulla tämänkin alan pelisääntöjä voidaan selventää. Huolestuttavaa kuitenkin on, että huhujen mukaan lakia ollaan säätämässä puhtaasti virallisen eli tavanomaisen lääketieteen ja lääketeollisuuden ehdoilla, koska työryhmän enemmistö edustaa näitä tahoja.
Monissa sivistyneissä maissa luontaishoidoilla on arvostettu lainsäädännöllinen asema varsinaisen lääketieteen tukena, joka on vahvistettu myös WHO:n julistuksen muodossa. Suomessa tämä yhteistyö ei jostain syystä toimi, vaikka monien luontaishoitojen tehosta on kiistattomat näytöt olemassa ja lisäksi ne säästävät valtion Kela-korvauksia. Maailmalla arvostettu "traditional medicine" ei ole uskomuslääkintää, vaikka jäävit tahot yrittävät niin uskotella. Monet halvat luontaislääkkeet toimivat jopa paremmin, kuin kalliit synteettiset valmisteet.
Luontaistuoteala sisältää tietysti paljon humpuukia, mutta monissa asioissa se on ollut edelläkävijä ja virallisen lääketieteen esikuva ja ideoiden lähde. Vuosien varrella se on tuonut esiin, mm. liiallisen natriumin, seleenin puutteen sekä ihmisen ja bakteerien elintärkeän symbioosin merkityksen. Luontaishoitojen tavoitteena on yleensä ihmisen kokonaisvaltainen terveydenhoito. Kun taas virallinen lääketiede keskittyy oireiden ja sairauden hoitoon, vaikka ennaltaehkäisy olisi taloudellisesti ja inhimillisesti katsottuna edullisin vaihtoehto.
Koululääketiede hoitaa tauteja esimerkiksi tappamalla bakteereja, kun taas luontaishoitojen tavoitteena on ihmiselle elintärkeän bakteeriflooran ylläpito. Lähimmäisen auttamisen ihanne elää vielä luontaishoidon ja lääkärikunnankin piirissä, mutta kansainvälisessä lääketeollisuudessa tämä missio on jo kauan sitten uhrattu markkinavoimien alttarille.
Lääkeyritykset ja apteekit yrittävät luonnollisesti kampittaa luontaistuotealaa, koska kilpailu vähentää voittoja. Potilasturvallisuuteen on aina hyvä vedota luontaishoidon surullisten yksittäistapausten varjolla. Tällöin kuitenkin unohdetaan täysin lääkkeiden vakavat sivuvaikutukset, sekä ne tuhannet potilasvahingot ja sadat vahingossa kuolleet potilaat, jotka virallinen terveydenhoito tuottaa joka vuosi. Puhumattakaan niistä, joita ei voitu auttaa.
Yritysten tavoitteena on voittojen tuottaminen omistajille. Monilla aloilla kilpailu parantaa palveluja ja tuotteita, koska parhaat tuotteet myyvät eniten ja tuovat myös eniten voittoa. Tämä automaatti ei kuitenkaan toimi lääketeollisuudessa ja apteekkialalla, koska potilaan parantuessa rahan tulo loppuu. Tästä johtuen lääketeollisuus panostaa suunnattomia summia oireita hoitavien ja riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden kehitykseen, joita sairaat joutuvat syömään loppuikänsä. Hyviä esimerkkejä ovat kalliit migreeni-, verenpaine- ja allergialääkkeet.
Valtiot tukevat lääkeyritysten tutkimustoimintaa välillisesti monin tavoin mm. yliopistojen kautta. Tämä valtioiden tuki pitäisi suunnata niihin hankkeisiin, joissa tavoitteena on uusien oikeasti parantavien lääkkeiden ja hoitomenetelmien kehittäminen. Näitä ovat esimerkiksi probiootit, rokotteet, antibiootit ja syövän täsmälääkkeet. Viikon lääkekuuri on yhteiskunnalle aina edullisempi kuin 50 vuoden jatkuva lääkintä.
Ihmisten oman päätäntävallan kumoaminen tekeillä olevan uuden luontaishoitoja koskevan lain pohjalta rajoittaisi ihmisen perusoikeuksia ja parantaisi tietysti lääkefirmojen ja apteekkien monopoliasemaa. Sen sijaan uuden lain tavoitteena tulisi olla luontaishoitojen ja perinteisen lääketieteen ottaminen osaksi kansallista terveysjärjestelmää, kuten WHO:n julistuksessa todetaan. Lisäksi uuden lain tulisi luoda järjestelmä, jonka avulla luontaislääketieteen harjoittajien ammattitaito varmistetaan ja turvataan näin potilaiden asema.
Uuden lain tulisi myös tukea luontaistuotteiden ja -hoitojen tutkimusta, jotta parhaat tuotteet ja hoidot voidaan tunnistaa ja potilasturvallisuutta voidaan oikeasti parantaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että parhaimmat tuotteet kannattaisi siirtää apteekkien yksinoikeudeksi, koska lääketeollisuuden ja niihin sidoksissa olevien ryhmien etujen mukaista ei ole korvata kalliita lääkkeitä halvoilla luontaistuotteilla, joihin ei saa patentteja. Apteekki ei myöskään voi tarjota parasta asiantuntemusta, koska luontaislääketiede ei kuulu proviisorien tai farmaseuttien koulutukseen.
Eduskunnan tulisi muistaa, että yhteiskunta ja lainsäädäntö eivät ole olemassa yrityksiä vaan ihmistä varten.
Antti Roine, Ulvila 12.3.2009
________________________________________________________________________
Julkaistu:
Nykypäivä 20.3.2009
Monissa sivistyneissä maissa luontaishoidoilla on arvostettu lainsäädännöllinen asema varsinaisen lääketieteen tukena, joka on vahvistettu myös WHO:n julistuksen muodossa. Suomessa tämä yhteistyö ei jostain syystä toimi, vaikka monien luontaishoitojen tehosta on kiistattomat näytöt olemassa ja lisäksi ne säästävät valtion Kela-korvauksia. Maailmalla arvostettu "traditional medicine" ei ole uskomuslääkintää, vaikka jäävit tahot yrittävät niin uskotella. Monet halvat luontaislääkkeet toimivat jopa paremmin, kuin kalliit synteettiset valmisteet.
Luontaistuoteala sisältää tietysti paljon humpuukia, mutta monissa asioissa se on ollut edelläkävijä ja virallisen lääketieteen esikuva ja ideoiden lähde. Vuosien varrella se on tuonut esiin, mm. liiallisen natriumin, seleenin puutteen sekä ihmisen ja bakteerien elintärkeän symbioosin merkityksen. Luontaishoitojen tavoitteena on yleensä ihmisen kokonaisvaltainen terveydenhoito. Kun taas virallinen lääketiede keskittyy oireiden ja sairauden hoitoon, vaikka ennaltaehkäisy olisi taloudellisesti ja inhimillisesti katsottuna edullisin vaihtoehto.
Koululääketiede hoitaa tauteja esimerkiksi tappamalla bakteereja, kun taas luontaishoitojen tavoitteena on ihmiselle elintärkeän bakteeriflooran ylläpito. Lähimmäisen auttamisen ihanne elää vielä luontaishoidon ja lääkärikunnankin piirissä, mutta kansainvälisessä lääketeollisuudessa tämä missio on jo kauan sitten uhrattu markkinavoimien alttarille.
Lääkeyritykset ja apteekit yrittävät luonnollisesti kampittaa luontaistuotealaa, koska kilpailu vähentää voittoja. Potilasturvallisuuteen on aina hyvä vedota luontaishoidon surullisten yksittäistapausten varjolla. Tällöin kuitenkin unohdetaan täysin lääkkeiden vakavat sivuvaikutukset, sekä ne tuhannet potilasvahingot ja sadat vahingossa kuolleet potilaat, jotka virallinen terveydenhoito tuottaa joka vuosi. Puhumattakaan niistä, joita ei voitu auttaa.
Yritysten tavoitteena on voittojen tuottaminen omistajille. Monilla aloilla kilpailu parantaa palveluja ja tuotteita, koska parhaat tuotteet myyvät eniten ja tuovat myös eniten voittoa. Tämä automaatti ei kuitenkaan toimi lääketeollisuudessa ja apteekkialalla, koska potilaan parantuessa rahan tulo loppuu. Tästä johtuen lääketeollisuus panostaa suunnattomia summia oireita hoitavien ja riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden kehitykseen, joita sairaat joutuvat syömään loppuikänsä. Hyviä esimerkkejä ovat kalliit migreeni-, verenpaine- ja allergialääkkeet.
Valtiot tukevat lääkeyritysten tutkimustoimintaa välillisesti monin tavoin mm. yliopistojen kautta. Tämä valtioiden tuki pitäisi suunnata niihin hankkeisiin, joissa tavoitteena on uusien oikeasti parantavien lääkkeiden ja hoitomenetelmien kehittäminen. Näitä ovat esimerkiksi probiootit, rokotteet, antibiootit ja syövän täsmälääkkeet. Viikon lääkekuuri on yhteiskunnalle aina edullisempi kuin 50 vuoden jatkuva lääkintä.
Ihmisten oman päätäntävallan kumoaminen tekeillä olevan uuden luontaishoitoja koskevan lain pohjalta rajoittaisi ihmisen perusoikeuksia ja parantaisi tietysti lääkefirmojen ja apteekkien monopoliasemaa. Sen sijaan uuden lain tavoitteena tulisi olla luontaishoitojen ja perinteisen lääketieteen ottaminen osaksi kansallista terveysjärjestelmää, kuten WHO:n julistuksessa todetaan. Lisäksi uuden lain tulisi luoda järjestelmä, jonka avulla luontaislääketieteen harjoittajien ammattitaito varmistetaan ja turvataan näin potilaiden asema.
Uuden lain tulisi myös tukea luontaistuotteiden ja -hoitojen tutkimusta, jotta parhaat tuotteet ja hoidot voidaan tunnistaa ja potilasturvallisuutta voidaan oikeasti parantaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että parhaimmat tuotteet kannattaisi siirtää apteekkien yksinoikeudeksi, koska lääketeollisuuden ja niihin sidoksissa olevien ryhmien etujen mukaista ei ole korvata kalliita lääkkeitä halvoilla luontaistuotteilla, joihin ei saa patentteja. Apteekki ei myöskään voi tarjota parasta asiantuntemusta, koska luontaislääketiede ei kuulu proviisorien tai farmaseuttien koulutukseen.
Eduskunnan tulisi muistaa, että yhteiskunta ja lainsäädäntö eivät ole olemassa yrityksiä vaan ihmistä varten.
Antti Roine, Ulvila 12.3.2009
________________________________________________________________________
Julkaistu:
Nykypäivä 20.3.2009