Peruspalveluja voidaan parantaa panostamalla niihin lisää rahaa tai tehostamalla toimintaa. Rahakaan ei auta, jos organisaation sisäistä byrogratiaa on paisutettu niin paljon, että ulkopuolisia asiakkaita ei tarvita enää lainkaan, vaan yksikkö työllistää itse itsensä. Valtion ja kuntien hallinnossa tai monopoliyhtiöissä voi helposti käydä näin, jos kilpailua ei ole ja jos työn tuloksia ei mitata asiakkaan näkökulmasta katsoen.
Liian usein työn tehostaminen ja säästäminen tarkoittaa sitä, että työt siirretään asiakkaille ja palvelujen hintaa nostetaan. Tämä liikeidea toimii hyvin yksityisellä puolella, koska se kasvattaa omistajien voittoja. Sen sijaan julkisella puolella tämä idea ei toimi, koska omistajien eli meidän veronmaksajien kulut kasvavat ja palvelut huonontuvat. Julkisella puolella kokonaisuus tulee ottaa myös huomioon, koska kilpailu ei karsi epäkohtia kuten yksityissektorilla vähitellen tapahtuu.
Kokonaisuutta ei ole otettu huomioon, jos esimerkiksi leikkauksiin joutuu jonottamaan kuukausia, koska yhteiskunnalle on taloudellisinta hoitaa sairaat heti. Työaikaa ei myöskään säästetä, jos suuri joukko asiakkaita yrittää tunnin soittoajan puitteissa tavoittaa lääkäriä kuuntelemalla jonotusmusiikkia. Todellisia säästöjä saadaan aikaan, jos lääkäri soittaa asiakkaalle. Samalla lääkärinkin työ tehostuu, kun hän ehtii tutustua potilastietoihin ennen soittoa.
Kokonaistaloudellista säästöä ei myöskään synny keskittämällä lääkärin, poliisin ja palolaitoksen päivystykset yhä kauemmas asiakkaista, koska myös asiakkaiden aika maksaa, riskit kasvavat ja turvattomuus lisääntyy. Ei ole myöskään mitään mieltä jonotuttaa asiakkaita reseptien uusinnan takia päivystyksessä, koska uusittavat reseptit voisi jättää myös päivystyksen postilaatikkoon.
Uusia tehokkaita työtapoja voidaan löytää palkitsemalla työntekijöitä ja asiakkaita uusista aloitteista ja yhdistämällä työntekijöiden ja osaston johdon näkemyksiä joustavasta toimintavasta. Työntekijä on usein oman alansa paras asiantuntija. Yrityksissä aloitepalkkiot ovat jo normaalia jatkuvaa toimintaa. Parhaat toimintatavat voidaan tunnistaa myös vertailemalla eri terveyskeskusten kustannuksia, tuloksia ja palvelujen laatua.
Parhaiten suomalaisten tasa-arvoa voidaan edistää siirtämällä suurin osa julkisista terveyspalveluista yhden valtiojohtoisen yksikön alle. Organisaatiosta saadaan toimiva ja kevyt, jos sinne palkataan myös muutama tuotantotalouden asiantuntija rationalisoimaan toimintatapoja sekä vähentämään turhaa byrokratiaa.
Samalla kaikkien suomalaisten potilastiedot saadaan yhteen tietokantaan, josta ne on nopeasti löydettävissä, eikä niitä tarvitse joka laitoksessa uudestaan selvittää. Nykyinen kuntavetoinen terveydenhoitojärjestelmä johtaa resurssien hukkakäyttöön sekä kohtuuttomiin eroihin palvelujen laadussa ja veroäyrin tasossa. Lisäksi se vaikeuttaa terveyspalvelujen saatavuutta työ- ja lomamatkoilla.
Kela-korvauksen poisto ykstyislääkärikäynneiltä ei auta jos rahat vain siirretään hyvin toimivan organisaation käytöstä byrogratian rattaiden voiteluun. Todellista eläköitymisikää voidaan myös tehokkaimmin nostaa parantamalla terveydenhoitojärjestelmää sekä työolosuhteita.
Suomessa tuloeroja on kasvatettu viimeisen 15 vuoden aikana merkittävästi. Tämä voi olla perusteltua, jos halutaan nopeuttaa talouskasvua. Kuitenkin, jos samaan aikaan ihmisten perusturvaa vähennetään niin tuloksena on yhteiskunta, jossa köyhältä riistetään ihmisarvo. Samalla rikas ostaa turvallisuutta ja mielenrauhaa erilaisten hälytysjärjestelmien, piikkilankojen ja almujen avulla siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta.
Antti Roine, Ulvila 8.3.2009
_______________________________________________________________
Julkaistu:
Maaseudun Tulevaisuus 16.3.2009