Investoidaan ihmisiin
Lähetetty: 02.03.2009 18:53Viikonloppuisin ja iltaisin monien terveyskeskusten päivystyksessä on kaoottinen tunnelma, kun ihmiset on ahdettu pieneen odotushuoneeseen, jonka seinustoilla sairaimmat potilaat makaavat hiljaa tipassa ja muut yskivät kuorossa. Odotustilassa känniset ja huumeveikot sekoilevat pienten sairaiden lasten seassa ja menevät avohaavoineen jonossa hillitysti käyttäytyvien potilaiden ohi.
Potilaita kuskataan edestakaisin tämän odotushuoneen läpi ja lääkäriä joutuu parhaimmillaan odottamaan 5 - 10 tuntia tässä tilassa. Jos potilaalla ei tullessa ollut infektiota, niin tämän odotuksen jälkeen rotavirus- tai flunssatartunta varmasti löytyy. Sairaaloissa sairaalabakteerit leviävät, kun tilanpuutteen takia potilaat sijoitetaan jopa kuuden potilaan huoneisiin.
Monissa kunnissa vanhukset pakotetaan asumaan kotonaan, vaikka he kuntonsa puolesta eivät siellä pystyisi elämään, koska kunnalla ei ole riittävästi palvelukotiasuntoja tarjolla. Perustuslain mukaan Suomen kansalaiset ovat tasa-arvoisia; käytännössä joissakin kunnissa asunto järjestyy muutamassa päivässä, kun taas toisissa palvelukoti- ja vanhainkotipalveluja joutuu odottamaan vuosikausia.
Viime vuosien aikana on rakennettu loistokkaita ja avaria kauppakeskuksia, hotelleita, kaupungintaloja, loistoristeilijöitä, urheiluhalleja sekä yritysten pääkonttoreita. Ne luovat voimakkaan kontrastin perusterveydenhoidon nykytilanteelle, jossa sairaat, vanhukset ja lapset on unohdettu. Monille aloille rakennetaan kilvan ylikapasiteettia, sen sijaan terveydenhoidossa jo normaalitilanne aiheuttaa ruuhkaa. Mitähän tapahtuu, jos jokin todellinen tautiepidemia iskee Suomeen? Huonosti suunnitellut ja ahtaat päivystysvastaanotot muuttuvat helposti lintuinfluenssan jakelukeskuksiksi.
Perinteisesti lamaa elvytetään lainarahan ja julkisten investointien avulla, joilla vähennetään työttömyyttä. Näistä investoinneista voidaan kuitenkin saada moninkertainen hyöty, jos ne kohdistetaan oikein ja toteutetaan viisaasti. Toinen perinteinen tapa on ollut pankkien tukeminen puhtaalla rahalla tai takausten avulla, tällöin pankit päättävät mihin rahat sijoitetaan. Pankkien ei kuitenkaan tarvitse miettiä mihin tehdyt päätökset johtavat viiden tai viidenkymmenen vuoden tähtäimellä eikä niiden tarvitse ottaa huomioon kokonaisuutta tai sellaisia inhimillisiä tekijöitä, joita ei voi rahassa mitata. Miksi ihmeessä uskomme, että pankeilta löytyy se suurin viisaus mihin verorahat kannattaa sijoittaa?
Pankeille on suuri houkutus sijoittaa rahat esimerkiksi ulkolaisiin hyvätuottoisilta näyttäviin ansoihin kuten johdannaisiin, koska johtajien bonukset juoksevat lyhytkestoisten tulosmittareiden pohjalta ja kultainen kädenpuristus poistaa vastuut. Hoitokodit, vuokra-asunnot tai tulevaisuutemme kannalta välttämättömät uuden teknologian kehityshankkeet jäävät helposti ilman rahoitusta. Tästä johtuen valtion kannattaisi viisaasti korvamerkitä pankeille antamansa tuki tai kansallistaa veromaksajien rahoilla ylläpidettävät pankit.
Ei ole mitään mieltä maksaa työttömyyskorvauksia arkkitehdeille, rakennusmiehille ja maahanmuuttajille siitä, että he eivät tee mitään, koska laman aikana he voisivat suunnitella ja rakentaa meille edullisesti parempaa tulevaisuutta kotimaisista rakennustarvikkeista. Rakentamalla avaria ja hyvin suuniteltuja päivystystiloja, sairaaloita ja hoitokoteja tuemme työllisyyttä ja samalla parannamme yhteiskuntamme ilmapiiriä ja vähennämme pelkoa ja epävarmuutta, joka synnyttää lamaa. Suurin osa näistä rahoista palautuu valtion käyttöön tulo- ja arvonlisäverojen muodossa, eikä katoa Sveitsiin tai Cayman-saarille.
Ruotsin Lindåsiin jo vuonna 2001 valmistuneet Hans Eekin suunittelemat itsestään lämpiävät matalaenergitalot todistavat, että jo nykytekniikalla voidaan rakentaa taloja, joissa varsinaista lämmitystä ei tarvita lainkaan. Soveltamalla samaa teknologiaa terveydenhuoltoon liittyvässä rakentamisessa, voimme samalla tukea kestävän teknologian kehitystä ja työllisyyttä myös Suomessa.
Kaupungit sijoittavat suuria summia esimerkiksi hienoihin jäähalleihin. Tämä ei kuitenkaan riitä jos halutaan, että oma joukkue menestyy. Tämän lisäksi pitää panostaa myös oman joukkueen koulutukseen, motivointiin ja terveydenhoitoon. Aivan samoin talouselämässä tarvitsemme päteviä, aktiivisia ja terveitä pelaajia; pelkkä ulkoisen infrastruktuurin parantaminen ei riitä.
Koulutustarpeita ei aina ole helppo tunnistaa, joskus se on kuitenkin helppoa. Esimerkiksi lääkäreitä on liian vähän, koska virkoja on täyttämättä ja hoitojonot ovat pitkiä. Lääkäriliiton mukaan lääkäreitä on tietysti aina tarpeeksi, koska liiton tavoitteena on lääkäreiden palkkojen ja etujen nosto. Näitä tavoitteita on vaikea ajaa, jos lääkäreistä on vähänkin ylitarjontaa. Poliitikkojen on turha kysellä ketulta onko kanalassa riittävästi lukkoja, koska vastauksen tietää etukäteen.
Sijoittamalla valtion lainalla hankkimia elvytysmiljardeja esimerkiksi laivaväylien ruoppauksiin, voimme saada niistä hyötyä vasta monien vuosien päästä. Sen sijaan sijoittamalla ihmiseen voimme parantaa työllisyyttä sekä elinolojamme nyt ja heti. Noususuhdanteessa tarvitsemme terveitä ja osaavia ihmisiä paljon enemmän kuin liikenneverkon ja satamien ylikapasiteettia. Ihmiset ovat yhteiskuntamme tärkein ja arvokkain resurssi.
Antti Roine, Ulvila 23.2.2009
__________________________
Julkaistu:
Talouselämä 8, 27.2.2009, sivu 51 (lyhennettynä)
Turun Sanomat, 5.3.2009
Potilaita kuskataan edestakaisin tämän odotushuoneen läpi ja lääkäriä joutuu parhaimmillaan odottamaan 5 - 10 tuntia tässä tilassa. Jos potilaalla ei tullessa ollut infektiota, niin tämän odotuksen jälkeen rotavirus- tai flunssatartunta varmasti löytyy. Sairaaloissa sairaalabakteerit leviävät, kun tilanpuutteen takia potilaat sijoitetaan jopa kuuden potilaan huoneisiin.
Monissa kunnissa vanhukset pakotetaan asumaan kotonaan, vaikka he kuntonsa puolesta eivät siellä pystyisi elämään, koska kunnalla ei ole riittävästi palvelukotiasuntoja tarjolla. Perustuslain mukaan Suomen kansalaiset ovat tasa-arvoisia; käytännössä joissakin kunnissa asunto järjestyy muutamassa päivässä, kun taas toisissa palvelukoti- ja vanhainkotipalveluja joutuu odottamaan vuosikausia.
Viime vuosien aikana on rakennettu loistokkaita ja avaria kauppakeskuksia, hotelleita, kaupungintaloja, loistoristeilijöitä, urheiluhalleja sekä yritysten pääkonttoreita. Ne luovat voimakkaan kontrastin perusterveydenhoidon nykytilanteelle, jossa sairaat, vanhukset ja lapset on unohdettu. Monille aloille rakennetaan kilvan ylikapasiteettia, sen sijaan terveydenhoidossa jo normaalitilanne aiheuttaa ruuhkaa. Mitähän tapahtuu, jos jokin todellinen tautiepidemia iskee Suomeen? Huonosti suunnitellut ja ahtaat päivystysvastaanotot muuttuvat helposti lintuinfluenssan jakelukeskuksiksi.
Perinteisesti lamaa elvytetään lainarahan ja julkisten investointien avulla, joilla vähennetään työttömyyttä. Näistä investoinneista voidaan kuitenkin saada moninkertainen hyöty, jos ne kohdistetaan oikein ja toteutetaan viisaasti. Toinen perinteinen tapa on ollut pankkien tukeminen puhtaalla rahalla tai takausten avulla, tällöin pankit päättävät mihin rahat sijoitetaan. Pankkien ei kuitenkaan tarvitse miettiä mihin tehdyt päätökset johtavat viiden tai viidenkymmenen vuoden tähtäimellä eikä niiden tarvitse ottaa huomioon kokonaisuutta tai sellaisia inhimillisiä tekijöitä, joita ei voi rahassa mitata. Miksi ihmeessä uskomme, että pankeilta löytyy se suurin viisaus mihin verorahat kannattaa sijoittaa?
Pankeille on suuri houkutus sijoittaa rahat esimerkiksi ulkolaisiin hyvätuottoisilta näyttäviin ansoihin kuten johdannaisiin, koska johtajien bonukset juoksevat lyhytkestoisten tulosmittareiden pohjalta ja kultainen kädenpuristus poistaa vastuut. Hoitokodit, vuokra-asunnot tai tulevaisuutemme kannalta välttämättömät uuden teknologian kehityshankkeet jäävät helposti ilman rahoitusta. Tästä johtuen valtion kannattaisi viisaasti korvamerkitä pankeille antamansa tuki tai kansallistaa veromaksajien rahoilla ylläpidettävät pankit.
Ei ole mitään mieltä maksaa työttömyyskorvauksia arkkitehdeille, rakennusmiehille ja maahanmuuttajille siitä, että he eivät tee mitään, koska laman aikana he voisivat suunnitella ja rakentaa meille edullisesti parempaa tulevaisuutta kotimaisista rakennustarvikkeista. Rakentamalla avaria ja hyvin suuniteltuja päivystystiloja, sairaaloita ja hoitokoteja tuemme työllisyyttä ja samalla parannamme yhteiskuntamme ilmapiiriä ja vähennämme pelkoa ja epävarmuutta, joka synnyttää lamaa. Suurin osa näistä rahoista palautuu valtion käyttöön tulo- ja arvonlisäverojen muodossa, eikä katoa Sveitsiin tai Cayman-saarille.
Ruotsin Lindåsiin jo vuonna 2001 valmistuneet Hans Eekin suunittelemat itsestään lämpiävät matalaenergitalot todistavat, että jo nykytekniikalla voidaan rakentaa taloja, joissa varsinaista lämmitystä ei tarvita lainkaan. Soveltamalla samaa teknologiaa terveydenhuoltoon liittyvässä rakentamisessa, voimme samalla tukea kestävän teknologian kehitystä ja työllisyyttä myös Suomessa.
Kaupungit sijoittavat suuria summia esimerkiksi hienoihin jäähalleihin. Tämä ei kuitenkaan riitä jos halutaan, että oma joukkue menestyy. Tämän lisäksi pitää panostaa myös oman joukkueen koulutukseen, motivointiin ja terveydenhoitoon. Aivan samoin talouselämässä tarvitsemme päteviä, aktiivisia ja terveitä pelaajia; pelkkä ulkoisen infrastruktuurin parantaminen ei riitä.
Koulutustarpeita ei aina ole helppo tunnistaa, joskus se on kuitenkin helppoa. Esimerkiksi lääkäreitä on liian vähän, koska virkoja on täyttämättä ja hoitojonot ovat pitkiä. Lääkäriliiton mukaan lääkäreitä on tietysti aina tarpeeksi, koska liiton tavoitteena on lääkäreiden palkkojen ja etujen nosto. Näitä tavoitteita on vaikea ajaa, jos lääkäreistä on vähänkin ylitarjontaa. Poliitikkojen on turha kysellä ketulta onko kanalassa riittävästi lukkoja, koska vastauksen tietää etukäteen.
Sijoittamalla valtion lainalla hankkimia elvytysmiljardeja esimerkiksi laivaväylien ruoppauksiin, voimme saada niistä hyötyä vasta monien vuosien päästä. Sen sijaan sijoittamalla ihmiseen voimme parantaa työllisyyttä sekä elinolojamme nyt ja heti. Noususuhdanteessa tarvitsemme terveitä ja osaavia ihmisiä paljon enemmän kuin liikenneverkon ja satamien ylikapasiteettia. Ihmiset ovat yhteiskuntamme tärkein ja arvokkain resurssi.
Antti Roine, Ulvila 23.2.2009
__________________________
Julkaistu:
Talouselämä 8, 27.2.2009, sivu 51 (lyhennettynä)
Turun Sanomat, 5.3.2009