[i]"Omaan markkaamme liittyy Suomessa paljon tunnearvoa, koska se yhdistetään omaan vapauteemme, jonka olemme saavuttaneet monien sotien kautta."[/i]
Raha on työn mitta. Siihen käytetään kuitenkin eri maissa usein eri mittayksikköä. Muissa mittasuureissa on vähitellen siirrytty samojen yksiköiden käyttöön eri puolilla maailmaa, koska siten säästetään suunnattomat määrät turhaa työtä.
Jokainen voi kuvitella kuinka paljon työtä ja sekaannuksia aiheutuisi, jos litroista ja metreistä olisi joka maassa käytössä omat versiot, joiden arvot vielä vaihtelisivat joka päivä kurssin mukaan.
Omaan markkaamme liittyy Suomessa paljon tunnearvoa, koska se yhdistetään omaan vapauteemme, jonka olemme saavuttaneet monien sotien kautta. Tarkemmin mietittäessä huomataan kuitenkin, että sotilaamme eivät taistelleet jonkun mittayksikön nimen puolesta vaan meidän kaikkien tasa-arvon, sananvapauden, sekä aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin puolesta. Historia osoittaa, että siinä myös onnistuttiin.
Oma rahayksikkö mahdollistaa devalvaation käytön, jolla korjataan aikaisempia virheitä. Devalvaation pakko syntyy kun suomalaisten tuotteiden hinta nousee liian korkealle ja niiden vienti ulkomaille tyrehtyy. Devalvaation avulla suomalaisten tuotteiden hinta voidaan nopeasti laskea kansainväliselle tasolle, samalla ulkolaisten tuotteiden hinta kotimaassa nousee.
Devalvaatiota ei tarvita jos ymmärretään, että suuret nimelliset palkankorotukset, jotka on pakko ulosmitata devalvaation avulla ovat itsepetosta. Ne eivät siis hyödytä ketään.
Sama yhteinen rahayksikkö luo vakautta talouteen. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi Yhdysvaltojen, Saksan tai Japanin talouskasvua voitaisiin nopeuttaa tai ongelmia vähentää perustamalla jokaiselle viiden miljoonan asukkaan osavaltiolle tai läänille oma valuutta.
Historia osoittaa myös, että omien mittayksiköiden ja standardien avulla hallitsijat ovat lähinnä pyrkineet parantamaan omaa asemaansa. Esimerkiksi Venäjälle valittiin aikoinaan kyridiset kirjaimet, jotta Länsi-Euroopan vapaamieliset ajatukset eivät leviäisi itään. Nyt Venäjällä korjataan tämän politiikan satoa. Nykyään mediayritykset yrittävät hallita ihmisiä esimerkiksi DVD-aluekoodijaolla ja muilla keinotekoisilla vapaan tiedonvälityksen esteillä.
Yhteiskunnan kehittyessä taloudellinen ja henkinen riippuvuus eri maiden välillä kasvaa; emme voi enää yksin ratkaista näitä kysymyksiä. Myös terveydenhuoltoon, rikollisuuteen ja ympäristönsuojeluun liittyvät ilmiöt eivät mitenkään tunnista maiden rajoja. Eri maiden välinen yhdentyminen on siis välttämätöntä.
Oman rahayksikön perimmäisenä itsekkäänä toiveena on, että valuuttakurssien säätelyn avulla suomalaisille saadaan jotain lisäarvoa täysin ilmaiseksi. Viime vuosina tämä lisäarvo on kuitenkin valunut kansainvälisille keinottelijoille. Ei ole siis mitään syytä yrittää lykätä yhteiseen työn mittayksikköön siirtymistä.
Antti Roine
Ulvila 1.12.1997
______________________________________________________
Julkaistu:
Satakunnan Kansa, 5.12.1997
Helsingin Sanomat, 5.12.1997