Omaan markkaamme liittyy Suomessa paljon tunnearvoa, koska se yhdistetään omaan vapauteemme, jonka olemme saavuttaneet monien sotien kautta. Tarkemmin mietittäessä huomataan kuitenkin, että sotilaamme eivät taistelleet jonkun mittayksikön nimen puolesta vaan meidän kaikkien tasa-arvon, sananvapauden, sekä aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin puolesta. Historia osoittaa, että siinä myös onnistuttiin.
Oma rahayksikkö mahdollistaa devalvaation käytön, jolla korjataan aikaisempia virheitä. Devalvaation pakko syntyy kun suomalaisten tuotteiden hinta nousee liian korkealle ja niiden vienti ulkomaille tyrehtyy. Devalvaation avulla suomalaisten tuotteiden hinta voidaan nopeasti laskea kansainväliselle tasolle, samalla ulkolaisten tuotteiden hinta kotimaassa nousee. Devalvaatiota ei tarvita jos ymmärretään, että suuret nimelliset palkankorotukset, jotka on pakko ulosmitata devalvaation avulla ovat itsepetosta. Ne eivät siis hyödytä ketään.
Sama yhteinen rahayksikkö luo vakautta talouteen. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi Yhdysvaltojen, Saksan tai Japanin talouskasvua voitaisiin nopeuttaa tai ongelmia vähentää perustamalla jokaiselle viiden miljoonan asukkaan osavaltiolle tai läänille oma valuutta.
Yhteiskunnan kehittyessä taloudellinen ja henkinen riippuvuus eri maiden välillä kasvaa; emme voi enää yksin ratkaista näitä kysymyksiä. Myös terveydenhuoltoon, rikollisuuteen ja ympäristönsuojeluun liittyvät ilmiöt eivät mitenkään tunnista maiden rajoja. Eri maiden välinen yhdentyminen on siis välttämätöntä.
Oman rahayksikön perimmäisenä itsekkäänä toiveena on, että valuuttakurssien säätelyn avulla suomalaisille saadaan jotain lisäarvoa täysin ilmaiseksi. Viime vuosina tämä lisäarvo on kuitenkin valunut kansainvälisille keinottelijoille. Ei ole siis mitään syytä yrittää lykätä yhteiseen työn mittayksikköön siirtymistä.
Antti Roine
Ulvila 1.12.1997
Julkaistu Turun Sanomissa 6.12.1997 21:38:29
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/ ... :0:0:0:0:0: