Antti Roineen kotisivut

Perinteisesti opiskelussa opinnäytetöiden tarkoitukseksena on ollut osoittaa, että tekijä hallitsee oman alansa tiedot sekä pystyy käyttämään siihen liittyvää erikoissanastoa ja slangia. Maailma kuitenkin kehittyy nopeasti ja tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän eri alojen asiantuntijoiden välistä yhteistyötä. Tällainen yhteistyö kuitenkin vaikeutuu ratkaisevasti jos asiantuntijat koulutetaan puhumaan eri kieltä eivätkä he siksi ymmärrä toisiaan.

Ammattikieltä tietysti tarvitaan saman alan asiantuntioiden välissä keskusteluissa, mutta ei yhteistyössä muiden ihmisten kanssa. Lähes kaikki asiat voidaan esittää käyttäen tavallista käyttökieltä, lyhyitä lauseita ja muutamia erikoissanoja, joiden merkitykset kerrotaan. Kaikki ammattiryhmät haluavat kuitenkin näyttää tärkeiltä muiden silmissä. Perinteinen keino saavuttaa tämä tavoite on kehittää ammattislangi, joka kuulostaa hienolta ja jota muut eivät ymmärrä. Lisäksi sen avulla parantaa oman ammattikunnan työllisyyttä ja nostaa heikkoa itsetuntoa.

Erityisesti erikoisslangin käytössä ovat kunnostautuneet lakimiehet. On murheellista, että kaikkia kansalaisia koskevat lait ja määräykset kirjoitetaan niin, että edes lakimies ei saa niistä selvää vaan monista yksinkertaisistakin asioista tarvitaan kaikkien eri oikeusasteiden tulkinnat korkeinta oikeutta myöden. Tällöin kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä ei toteudu taloudellisten, moraalisten tai ajallisten mittarien mukaan.

Oikeus ei toteudu myöskään eduskunnassa, joka lait hyväksyy. Varsinkin jos eduskunnassa hyväksytyn lain merkitys ja sisältö selviää vasta vuosia hyväksymisen jälkeen korkeimmassa oikeudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että kansanedustajat eivät siis tiedä mitä he todellisuudessa päättävät.

Muutamia vuosia voimassa ollut asuntokauppaa säätelevä laki on hyvä esimerkki laista, jonka merkitys on selvinnyt vasta monien kalliiden ja pitkään kestäneiden oikeustaisteluiden jälkeen. Lain alkuperäisenä tarkoituksena oli parantaa rakennustekniikkaa tuntemattomien ostajien asemaa kryndereitä vastaan. Lopputuloksena uusi laki tosiaankin paransi ostajan asemaa, mutta teki samalla yksityisen asunnon myyjän lähes lainsuojattomaksi.

Nykyinen laki antaa häikäilemättömälle ostajalle oikeuden hyväksikäyttää myyjän suojatonta asemaa laskuttamalla kymmeniä tai satoja vuosia vanhan asunnon kaikki peruskorjauskulut myyjällä. Ostajalla ei tässä prosessissa ole mitään muuta hävittävää kuin oma itsekunnioituksensa, sillä yleensä hän saa oikeusprosessin tuloksena ainakin puolet pyytämästään summasta asunnon myyjältä.

Oikeudenkäyntien tähtitieteellisten kustannusten ja pitkän keston takia asunnon myyjä pääsee usein halvemmalla maksamalla kiltisti kaikki laskut mitä ostaja hänelle esittää. Kummallista on myös, että tässä prosessissa edes asianmukaisesti tehdyillä asunnon kunto- ja kosteus-kartoituksilla ei ole mitään painoa.

Onneksi suurimmalla osalla ihmisiä on niin paljon oikeustajua, moraalia ja itsekunnioitusta, että he jättävät käyttämättä monien eri lakien salliman oikeuden sortaa heikompaa osapuolta. Tästä huolimatta lakeja pitää muuttaa oikeudenmukaisempaan ja selväkielisempään suuntaan kuten myös kehittää opetusjärjestelmää niin, että vähitellen eri alojen asiantuntijat ja myös maallikot oppivat puhumaan samaa kieltä ja ymmärtävät toisiaan.

Antti Roine, Ulvila 17.12.2002
_________________________________________________________
Julkaistu: Satakunnan Kansa, 30.12.2002