Faktat eivät ole rasismia tai natsismia
Lähetetty: 20.07.2023 12:27Faktat eivät ole rasismia tai natsismia
Julkisessa hallituskeskustelussa mustamaalaaminen ja oman kilven kiillotus on peittänyt alleen asiakysymykset, joilla tätä yhteiskuntaa rakennetaan. Johtavana ideana on vanhojen virheiden kaivelu.
Faktaa on, että ilman veljeilyä Saksan kanssa olisimme päätyneet Stalinin Neuvostoliiton alaisuuteen. Tästä huolimatta ne ihmiset, jotka arvostavat menneiden sukupolvien uhrauksia ja saavutuksia leimataan saksalaisten natsien ihailijoiksi.
Tässä mielessä on kummallista, että nykyisten venäläisten äärinatsien kanssa veljeilleitä suomalaisia poliitikkoja ei mitenkään tuomita, vaikka Venäjän imperialistisen diktatuurin kehitys on ollut näkyvissä jo pitkään mm. sananvapauden rajoitusten ja valloitussotien muodossa.
Vuodesta 1992 lähtien venäläiset ovat murhanneet valloitussodissa pitkälle yli puoli miljoonaa ihmistä ja tuhonneet heidän kotinsa ja yhteiskuntansa. Muutamia esimerkkejä ovat: Moldova 1992, Abhaasia 1993, Tšetšenia 1994, Tšetšenia 1999, Dagestan 1999, Etelä-Ossetia 2008, Krim 2014, Donetsk 2014, Luhansk 2014, Syyria 2015, Keski-Afrikan tasavalta 2018, Kazakstan 2022 ja Ukraina 2022.
Tilastokeskuksen keräämää faktaa myös on, että vähitellen kuntien asukkaiden enemmistö muuttuu ulkomaalaistaustaiseksi – jos kehitys jatkuu samaan tahtiin kuin viime vuosina. Vantaalla näin käy 2040, Espoossa 2050 ja Helsingissä 2075. Jostain syystä tästäkin ilmiöstä järkevä keskustelu on tehty mahdottomaksi, koska faktojen esille ottajat leimataan rasisteiksi ja salaliittojen kannattajiksi.
Julkista keskustelua leimaa myös epäloogisuus; esimerkiksi monikulttuurisuus on rikkaus, mutta jostain syystä Suomen luonnosta ja puutarhoista kaikki vieraslajit pitäisi hävittää ja metsät ennallistaa.
Ulkokultaista julkista keskustelua ei kuvaa suvaitsevaisuus vaan tekopyhyys. Toisaalta julistetaan kaikenlaisen syrjinnän vastaisuutta, mutta hiljaisesti hyväksytään esimerkiksi naisten sortaminen uskonnon varjolla tai lakien rikkominen vihreiden aatteiden nimissä.
Media vastustaa seksuaalista syrjintää, mutta toisaalta herkuttelee poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden mielihaluilla, vaikka niistä ei löytyisi mitään laitonta. Tämä on tietysti myyvä aihe, koska ihmisillä on tuhansia erilaisia seksuaalisia hinkuja.
Faktaa on myös, että lasten ensimmäisten viiden elinvuoden kokemukset määräävät hänen tulevan elämänsä suunnan. Tästä huolimatta yhteiskunta ei aseta vanhemmille mitään vaatimuksia tai velvoitteita kuten vanhempainkouluja tai pakollisia neuvola käyntejä. Mikään rahamäärä ei riitä lastentarhojen ja koululevottomuuksien hallintaan, jos ongelmien juurisyytä ei korjata.
Tasa-arvoa on vaikea lisätä sanoja muuttamalla tai huumoria sensuroimalla. Suvaitsevaisuus, yhdenvertaisuus ja vahva itsetunto kasvaa asenteista, joita äiti ja isä juurruttavat lapseen ensimmäisten elinvuosien aikana. Näiden asenteiden avulla saamme voimaa positiivisesta sydämellisestä huumorista – emmekä masennu negatiivisesta ilkeämielisestä huumorista.
Viisas ihminen oppii virheitä tekemällä oman kokemuksen kautta. Tässä mielessä on murheellista, että ne poliitikot tuomitaan, jotka myöntävät vanhat virheensä ja korjaavat käyttäytymistään.
Some-käräjillä tuomitaan aivan liian usein keskustelut ”vääräuskoisten” kanssa, vaikka mielipiteen- ja sananvapaus ovat demokraattisen yhteiskunnan peruspilareita, joihin ei kuulu valheiden levittäminen.
Vain avoimen keskustelun kautta voimme yrittää ymmärtää vastapuolen näkökulmia ja kenties saada vastapuolen ymmärtämään omia näkemyksiämme.
Antti Roine, Ulvila 11.7.2023
JULKAISTU:
12.7.2023 Satakunnan Kansa
14.7.2023 Länsi-Suomi
14.7.2023 Kankaanpäänseutu
18.7.2023 Ilkka-Pohjalainen
20.7.2023 Suomen Kuvalehti
Julkisessa hallituskeskustelussa mustamaalaaminen ja oman kilven kiillotus on peittänyt alleen asiakysymykset, joilla tätä yhteiskuntaa rakennetaan. Johtavana ideana on vanhojen virheiden kaivelu.
Faktaa on, että ilman veljeilyä Saksan kanssa olisimme päätyneet Stalinin Neuvostoliiton alaisuuteen. Tästä huolimatta ne ihmiset, jotka arvostavat menneiden sukupolvien uhrauksia ja saavutuksia leimataan saksalaisten natsien ihailijoiksi.
Tässä mielessä on kummallista, että nykyisten venäläisten äärinatsien kanssa veljeilleitä suomalaisia poliitikkoja ei mitenkään tuomita, vaikka Venäjän imperialistisen diktatuurin kehitys on ollut näkyvissä jo pitkään mm. sananvapauden rajoitusten ja valloitussotien muodossa.
Vuodesta 1992 lähtien venäläiset ovat murhanneet valloitussodissa pitkälle yli puoli miljoonaa ihmistä ja tuhonneet heidän kotinsa ja yhteiskuntansa. Muutamia esimerkkejä ovat: Moldova 1992, Abhaasia 1993, Tšetšenia 1994, Tšetšenia 1999, Dagestan 1999, Etelä-Ossetia 2008, Krim 2014, Donetsk 2014, Luhansk 2014, Syyria 2015, Keski-Afrikan tasavalta 2018, Kazakstan 2022 ja Ukraina 2022.
Tilastokeskuksen keräämää faktaa myös on, että vähitellen kuntien asukkaiden enemmistö muuttuu ulkomaalaistaustaiseksi – jos kehitys jatkuu samaan tahtiin kuin viime vuosina. Vantaalla näin käy 2040, Espoossa 2050 ja Helsingissä 2075. Jostain syystä tästäkin ilmiöstä järkevä keskustelu on tehty mahdottomaksi, koska faktojen esille ottajat leimataan rasisteiksi ja salaliittojen kannattajiksi.
Julkista keskustelua leimaa myös epäloogisuus; esimerkiksi monikulttuurisuus on rikkaus, mutta jostain syystä Suomen luonnosta ja puutarhoista kaikki vieraslajit pitäisi hävittää ja metsät ennallistaa.
Ulkokultaista julkista keskustelua ei kuvaa suvaitsevaisuus vaan tekopyhyys. Toisaalta julistetaan kaikenlaisen syrjinnän vastaisuutta, mutta hiljaisesti hyväksytään esimerkiksi naisten sortaminen uskonnon varjolla tai lakien rikkominen vihreiden aatteiden nimissä.
Media vastustaa seksuaalista syrjintää, mutta toisaalta herkuttelee poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden mielihaluilla, vaikka niistä ei löytyisi mitään laitonta. Tämä on tietysti myyvä aihe, koska ihmisillä on tuhansia erilaisia seksuaalisia hinkuja.
Faktaa on myös, että lasten ensimmäisten viiden elinvuoden kokemukset määräävät hänen tulevan elämänsä suunnan. Tästä huolimatta yhteiskunta ei aseta vanhemmille mitään vaatimuksia tai velvoitteita kuten vanhempainkouluja tai pakollisia neuvola käyntejä. Mikään rahamäärä ei riitä lastentarhojen ja koululevottomuuksien hallintaan, jos ongelmien juurisyytä ei korjata.
Tasa-arvoa on vaikea lisätä sanoja muuttamalla tai huumoria sensuroimalla. Suvaitsevaisuus, yhdenvertaisuus ja vahva itsetunto kasvaa asenteista, joita äiti ja isä juurruttavat lapseen ensimmäisten elinvuosien aikana. Näiden asenteiden avulla saamme voimaa positiivisesta sydämellisestä huumorista – emmekä masennu negatiivisesta ilkeämielisestä huumorista.
Viisas ihminen oppii virheitä tekemällä oman kokemuksen kautta. Tässä mielessä on murheellista, että ne poliitikot tuomitaan, jotka myöntävät vanhat virheensä ja korjaavat käyttäytymistään.
Some-käräjillä tuomitaan aivan liian usein keskustelut ”vääräuskoisten” kanssa, vaikka mielipiteen- ja sananvapaus ovat demokraattisen yhteiskunnan peruspilareita, joihin ei kuulu valheiden levittäminen.
Vain avoimen keskustelun kautta voimme yrittää ymmärtää vastapuolen näkökulmia ja kenties saada vastapuolen ymmärtämään omia näkemyksiämme.
Antti Roine, Ulvila 11.7.2023
JULKAISTU:
12.7.2023 Satakunnan Kansa
14.7.2023 Länsi-Suomi
14.7.2023 Kankaanpäänseutu
18.7.2023 Ilkka-Pohjalainen
20.7.2023 Suomen Kuvalehti