Sivu 1, 1:sta

Liittovaltioiden Suomi

ViestiLähetetty: 29.12.2018 14:27
Kirjoittaja Antti Roine
Liittovaltioiden Suomi

Yrityksissä haetaan säästöjä organisaatioita keventämällä ja lyhentämällä päätösten tekemiseen tarvittavaa ketjua. Suomessa hallitus kuitenkin uskoo, että lisäämällä päättäviä tasoja saavutetaan 3 miljardin vuosisäästöt; ja varsinkin jos Sote- ja maakuntauudistus, sekä valinnanvapaus naitetaan keskenään - vaikka ne ovat eri asioita.

Maalaisjärjellä ajateltuna terveyskeskusten ja leikkausten jonot lyhenisivät tehokkaimmin uutta hoitohenkilökuntaa kouluttamalla ja palkkaamalla. Lisäksi verovaroin valmistuvat lääkärit tulisi tarvittaessa velvoittaa parin vuoden maakuntakomennukseen, kuten monissa sivistysvaltioissa tehdään. Tosin lääkäriliitto on jo 40 vuotta vakuuttanut, että lääkäreitä koulutetaan liikaa, koska alitarjonta nostaa palkkoja.

Suuri osa kustannuksista aiheutuu palkoista, siksi myös Sote- ja maakuntauudistuksessa pitäisi puhua avoimesti myös henkilöiden määristä organisaation eri tasoilla. Avoin ja avain kysymys on, paljonko varsinaista hoitotyötä tekevää henkilöstöä arvioidaan olevan uudistuksen jälkeen verrattuna nykyiseen tilanteeseen?

Perustuslain mukaan kaikkien suomalaisten tulisi olla tasa-arvoisia. Nykyään tämä ei kuitenkaan toteudu, koska verotus, yhteiskunnan palveluiden hinta, laatu ja saatavuus vaihtelevat suuresti eri kuntien välillä. Uusi maakunta-taso voi hyvinkin nostaa eriarvoisuuden potenssiin kaksi.

Miksi tarvitaan uusi maakuntaparlamentti, vaikka kansanedustajat edustavat puolueensa lisäksi myös vaalipiirinsä maakuntia? Uudessa mallissa eduskunta jakaisi rahat maakunnille. Nämä rahat eivät yhtään lisäänny siitä, jos välissä on 18 maakuntaparlamenttia niukkuutta jakamassa, ainoastaan samoille kansanedustajille turvataan tuplavirat.

Edustajien määrä eduskunnassa ja osaksi myös kunnanvaltuustoissa perustuu väestöpohjaan. Maakuntien valtuustoissa tulisi olla sama määrä edustajia jokaisesta kunnasta, jos eriarvoisuutta kuntien ja maakuntien välillä haluttaisiin oikeasti vähentää. Maakuntavaaleja ei tarvita, koska kunnanvaltuustot voivat valita edustajat. Maakuntien todellinen tasa-arvo toteutuisi vasta, jos jokaisella maakunnalla olisi samaa määrä kansanedustajia eduskunnassa.

Näyttää siltä, että tässä uudistuksessa yritetään tehdä yhtä aikaa liian monta suurta muutosta, jolloin riskinä on tuskallinen sekasorto, jota populistipuolueet tulevat säälimättä käyttämään hyväkseen. Arvostelu ei tule perustumaan totuuteen, vaan tuulesta temmattuihin väitteisiin. Tästä johtuen perinteisten vastuunsa kantavien puolueiden tulisi tehdä muutokset vähitellen, hallitusti ja kuunnella äänestäjien ääntä, mm. pakolaiskysymyksissä.

EU tasolla liittovaltiota vastustetaan, miksi se toimisi kansallisella tasolla? On vaikea käsittää, miten näiden 18 uuden rinnakkaisen maakuntaorganisaation perustaminen tehostaisi toimintaa vähäväkisessä Suomessa. Maakuntaparlamentti ei ole yhteiskunnan palvelujen viisastenkivi. Kreikka ja Italia olisivat paratiiseja, jos maakuntahallinto parantaisi automaattisesti yhteiskunnan toimintoja.

Suurimmat todelliset säästöt saavutetaan yksinkertaistamalla kuntien tarjoaman sosiaali- ja terveydenhuollon byrokratiaa, sekä keskittämällä kansalaisten tukiviidakon hoito yhdelle tiskille. Maakuntauudistuksessa riskinä on byrokratian lisääntyminen ja eriarvoisuuden kasvu.

Sote ja sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden määrän vähentäminen 190:stä 18 kuulostaa järkevältä ja tehostaa verorahojen käyttöä, varsinkin jos parhaita käytäntöjä monistetaan ja parannetaan valinnan vapautta. Samaa kaavaa kannattaa soveltaa vähitellen myös muille yhteiskunnan toiminnoille, mutta samalla kuntien velvoitteiden vähetessä kunnallisveroa tulee alentaa.

Antti Roine, Ulvila, 26.3.2018
____________________________________
JULKAISTU:
Pohjalainen 9.4.2018
Demokraatti 10.5.2018
Talouselämä 8.9.2018