Sivu 1, 1:sta

Rikollinen hyötyy eniten yksityisyydestä

ViestiLähetetty: 05.04.2016 17:59
Kirjoittaja Antti Roine
[b][size=150]Rikollinen hyötyy eniten yksityisyydestä[/size][/b]

Yksityisyyden suojaa kannattaa tiukentaa, jos haluamme mennä kohti diktatuuriin ja sensuuriin perustuvaa yhteiskuntaa, jossa rikolliset ja yhteiskunnan eliitti voivat toimia vapaasti, mutta tavallisten ihmisten ainoa suojautumiskeino on piiloutua yksityisyyden taakse anonyymien massaan - kuin rotat koloihinsa.

Sen sijaan, jos tavoitteena on kehittää avointa demokraattista yhteiskuntaa, jossa tavalliset ihmiset uskaltavat esiintyä ylpeinä omalla nimellään, niin yksityisyyden suojan tiukkaa soveltamista tulee järkiperäistää. Identiteetin salaaminen tulee kieltää, koska se ei ole ihmisten yksityisasia. ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen” – totesi jo Veikko Lavi aikoinaan.

Perinteisessä kyläyhteisössä, jossa lähes kaikki tuntevat toisensa ja tukevat toisiaan, asuntojen ja varastojen ovet voidaan jättää lukitsematta. Sen sijaan anonyymien asuinalueella illuusio turvallisuudesta luodaan turvalukkojen, valvontakameroiden ja sähköaitojen avulla. Todellinen turvallisuus perustuu ihmisten väliseen ymmärrykseen ja luottamukseen, jota ei voi olla anonyymien välillä.

Luonnollisesti joissakin tapauksissa on perusteltua salata esimerkiksi rikoksen todistajien henkilöllisyys tai esiintyä nimimerkillä, jos totuuden paljastamisen vaarana on esimerkiksi työpaikan menettäminen. Nimimerkillä esiintyminen ja identiteetin salaaminen ovat kuitenkin eri asioita, koska esimerkiksi sanomalehdet varmistavat yleensä nimimerkkien henkilöllisyyden.

Kaikki ihmiset tekevät elämänsä aikana virheitä. Viisas ihminen oppii virheistään, mutta tyhmä tekee samat virheet aina uudestaan. Yksityisyyden suojan nimissä kansalaisia yritetään estää oppimasta virheistään, koska virheiden seuraukset halutaan piilottaa. Syyllinen ei opi mitään virheestään, jos esimerkiksi suklaalevyn varastajan kuvaa ei saa julkistaa, tai raiskaaja saa piilottaa kasvonsa oikeudenistunnossa.

Virheettömien ihmisten etsintä julkisiin virkoihin ja avoimiin työtehtäviin on itsepetosta. Tarvitsemme ihmisiä, jotka osaavat oppia virheistään ja uskaltavat kantaa vastuunsa. Tässä on melkoisesti haastetta, ellei ihmiselle ole opetettu syyn ja seurauksen yhteyttä jo lapsuudessa. Tosin myöhemminkin yhteisvastuuta voi oppia esimerkiksi omia graffiteja putsaamalla tehokkaammin kuin vankilakomennuksen kautta.

Yksityisyyden nimissä rikollisten toimintaa yritetään helpottaa monella rintamalla. Esimerkiksi uusi osakkeiden hallintarekisteri piilottaisi todellisen omistajan ja tekisi talousrikosten tekemisestä helpompaa ja niiden selvittämisestä entistä vaikeampaa. Samaa linjaa noudattaa verotietojen salailupolitiikka. Ihmisellä ei pitäisi olla mitään salattavaa, jos omaisuus on hankittu laillisesti ja rehellisin keinoin.

Rikollisten ja terroristien e-maileja, puheluita tai pankkitapahtumia on mahdoton erottaa tavallisten ihmisten tietoliikenteestä avaamatta niitä - jos joku muuta väittää hän valehtelee. Tästä johtuen monien valtioiden tiedustelupalvelut skannaavat jo nyt kaikkea tietoa mitä verkosta löytyy. Yritysten ohjelmistot ja rikollisten hakkerit keräävät myös luvatta ihmisten koneilta ja verkosta arvokasta tietoa.

Tässä mielessä ei ole mitään järkeä kieltää Suomen viranomaisilta tietojen keräämistä, koska rikoksia on vaikea selvittää käymättä itse rikospaikalla. Sen sijaan tietojen käytölle tulee laatia rajoituksia. Tietoja tulee kuitenkin voida käyttää ja jakaa rajoituksetta eri viranomaisten välillä yhteisten asioiden hoidossa. Esimerkiksi tietojen vaihtoa sairaaloiden välillä ei ole mitään syytä rajoittaa.

Verkkotiedustelu on myös tehokas tapa valvoa niiden ihmisten toimintaa, jotka eivät edes yritä noudattaa yhteisesti sovittuja pelisääntöjä. Valvonta kannattaa kuitenkin keskittää vakavien rikosten selvittämiseen, koska hommat pysähtyvät, jos ihmiset alkavat pelätä pieniä virheitä, joita tekevälle aina sattuu.

Salailun puolustajat yrittävät ajaa keskustelun sivuraiteelle sekoittamalla tarkoituksella viranomaisten tietojen keräämisen ja henkilökohtaisten tietojen julkaisun keskenään. Lähtökohta on tietysti henkilökohtaisten tietojen luottamuksellisuus, mutta se ei voi olla tekosyy kieltää yhteiskuntaa keräämästä tietoja, joiden avulla voidaan estää terroriteot, taloudelliset rikokset ja lasten hyväksikäyttö.

On tietysti mahdollista, että rikolliset murtautuvat viranomaisten tietokantoihin. Tästä johtuen ihmisten yksityisasioiden urkinnasta, luvattomasta julkistamisesta ja identiteettivarkauksista tulee säätää nykyistä kovemmat vahingonkorvaukset. Tietomurrot eivät kuitenkaan ole looginen perustelu kieltää tietojen keräämistä viranomaisilta, koska tositieto on yhteiskunnan kehittämisen ainoa järkevä perusta.

Antti Roine, Ulvila 31.10.2015
_____________________________________
JULKAISTU:
Vihreä Lanka 6.11.2015
Ilkka 13.11.2015
Turun Sanomat 17.11.2015