Sivu 1, 1:sta

Peura – Suomen vaarallisin eläin

ViestiLähetetty: 29.11.2015 19:45
Kirjoittaja Antti Roine
[b][size=150]Peura – Suomen vaarallisin eläin[/size][/b]

Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana punkkien ja niiden aiheuttamien tautien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti - samaan tahtiin peurojen, kauriiden ja hirvien levinneisyyden kanssa. Tämä ei ole sattumaa, koska nimenomaan peurat ja kauriit toimivat punkkien väli-isäntinä.

Peura ei itse kärsi punkeista, mutta tarjoaa vuodessa ruuan parille tuhannelle punkkinaaraalle, jotka kukin munivat 1000–3000 uutta yksilöä. Kauriit eivät juuri pelkää ihmistä vaan levittävät nämä miljoonat verenhimoiset punkit ihmisten pihoihin ja puutarhoihin.

Myös muut nisäkkäät kuten myyrät ja hiiret toimivat punkkien väli-isäntinä. Näiden kanta kuitenkin romahtaa säännöllisin väliajoin ja siksi punkkikanta pysyy aisoissa - jos peuroja ei olisi. Tutkimusten mukaan punkeista on helppo päästä eroon hävittämällä alueelta hirvieläimet.

Tilastojen mukaan vuosittain borrelioosiin sairastuu lähes 7000 ihmistä ja puutiaisaivokuumeeseen noin 50 ihmistä. Moni sairastuneista invalidisoituu tai jopa kuolee näihin tauteihin. Todennäköisesti todelliset määrät ovat merkittävästi suurempia, koska lääkärit eivät tunnista oireita ja ohjaavat sairastuneet psykiatrien hoidettaviksi. Tämän lisäksi punkit levittävät myös muita tauteja ja loisia, joiden tutkimus on vasta aluillaan.

Puutiaisten aiheuttamat sairaudet tulevat yhteiskunnalle kalliiksi, koska niiden epämääräiset oireet ja väsymys laskevat työtehoa, puhumattakaan ihmisten ja heidän perheidensä kärsimyksistä. Kummallista, että syyt ja seuraukset yritetään vaieta kuoliaaksi, vaikka kyse on tuhat kertaa suuremmasta asiasta, kuin esimerkiksi rokotusten aiheuttamista sivuvaikutuksista.

Suomeen tuotiin 30- ja 40-luvuilla laivalla ja lentokoneella 11 valkohäntäpeuraa Minnesotasta. Näiden mukana maahan saapui myös Rumenfilaria andersoni imusuonimato, joka kuuluu sukkulamatoloisiin, jotka siirtyvät isännästä toiseen mm. hyttysten välityksellä. Mato kasvaa jopa 20 cm pitkäksi ja levittää neljännesmillin pituisia toukkia isäntänsä verenkiertoon. Tähän mennessä se on siirtynyt jo hirviin, metsäkauriisiin ja poroihin. Peurakannan levitessä vaarana on, että se ja monet muut peurojen välillisesti levittämät loiset vähitellen siirtyvät kotieläimiin ja myös ihmisiin.

Todennäköisesti myös hirvikärpäset levittävät erilaisia tauteja kuten borrelioosia, imusuonimatoja ja muita loisia. Tämän lisäksi ne tekevät luonnossa ja puutarhoissa liikkumisen tukalaksi parhaaseen marja-aikaan. Hirvikärpästen leviäminen johtuu pelkästään hirvikannan kasvusta, koska yksi hirvi toimii tuhansien hirvikärpästen toukkien hautomona.

Peurat ja hirvet aiheuttavat myös melkoista tuhoa ihmisten puutarhoissa. Yhdessä hedelmäpuutarhassa tuhojen määrä voi olla kymmeniä tuhansia euroja, jos vahingot lasketaan samalla tavalla kuin kaupungit laskevat puistojen ilkivallan kustannuksia.

Lisäksi hirvet ja peurat aiheuttavat vuodessa yli 6000 liikenneonnettomuutta, joissa vammautuu ja kuolee ihmisiä. Aineellisia vahinkojakin aiheutuu noin sadan miljoonan euron edestä, vaikka käytämme miljoonia euroja vuodessa hirviaitojen rakentamiseen.

Viime aikoina ruokinnan avulla on yritetty nostaa myös villisikojen määrää Suomen luonnossa, seurauksista välittämättä. Virossa sikatiloja on jouduttu lopettamaan villisikojen levittämän sikaruton takia. Saaliseläinten määrän kasvu on lisännyt myös susien ja karhujen määrää. Samalla vaarallisten ekinokokki loisten leviämisen riski suomalaisiin marjametsiin on kasvanut.

Alun perin, sata vuotta sitten, Suomen luonnossa villieläinten määrä oli kohtuullinen metsästyksen ansiosta. Nykyään villieläinten määrä on dramaattisesti kasvanut, koska niitä on alettu laiduntaa ja ruokkia luvatta ihmisten puutarhoissa, pihoilla, pelloilla, metsissä ja puistoissa. Tässä mielessä ne eivät enää ole villieläimiä vaan karjaa, jonka holtittomasta hoidosta aiheutuu järkyttävä lasku yhteiskunnalle.

Ongelmat ovat helposti ratkaistavissa aitaamalla villieläimet luonnonsuojelualueille tai sopiville laitumille, samaan tapaan kuin karjankasvattajat tekevät. Nykyinen metsästyslaki vaikeuttaa eläinkantojen joustavaa säätelyä, koska se keskittää käytännössä kaiken vallan paikallisten metsästysseurojen pienelle ydinporukalle. Uudessa laissa valta tulisi olla maanomistajalla, jonka maalla eläimet laiduntavat.

Demokratiassa voimme päättää, arvostammeko suurriistan metsästystä - vai luonnon virkistyskäyttöä kuten metsämarjojen poimintaa, sienestystä, kalastusta, puutarhanhoitoa, suunnistusta, lenkkeilyä tai luontomatkailua ilman pelkoa ja hiostavia suojahaalareita.

Antti Roine, Ulvila 26.10.2015
___________________________________________________
JULKAISTU:
Turun Sanomat 28.10.2015
Etelä-Suomen-Sanomat 30.10.2015
Ilkka 26.11.2015