Yksityisyydensuoja takaa rikollisille työrauhan
Lähetetty: 01.12.2013 21:26[size=150][b]Yksityisyydensuoja takaa rikollisille työrauhan[/b][/size]
Valtioiden turvallisuuspalvelujen tehtävä on turvata demokraattisen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen säilyminen; tämä on kaikkien kunnon kansalaisten etu. Ikävä kyllä sellaista kristallipalloa ei ole vielä keksitty, jonka avulla urkinta voitaisiin kohdentaa pelkästään terroristeihin, rikollisiin ja korruptioon. Tästä johtuen ainoa varma tapa suojella yhteiskuntaa on kerätä suuria määriä tietoa kaikista lähteistä, ja seuloa siitä epäilyttävä aines tarkempaa analyysiä varten. Tässä ei ole mitään uutta ja yllättävää, tätä turvallisuuspalvelut ovat tehneet jo vuosisatojen ajan.
Julkinen keskustelu on johdettu tietoisesti harhateille, koska tietojen keräämisestä on tehty itsessään tuomittavaa, vaikka oleellista on kuka ja miten näitä tietoja saa käyttää. Hyväuskoiset kansalaiset ajavat yksityisyydensuojan nimissä rikollisten, keinottelijoiden ja terroristien etuja. Itse asiassa yksityisen kansalaisen etujen kannalta tietojen urkinta ei ole suuri skandaali vaan se, että Suomi ja EU laiminlyövät kansalaisten turvallisuuden ja tasa-arvon vaalimista, mm. nostamalla valtioiden päämiehet muiden ihmisten yläpuolelle.
Sen sijaan poliittisessa keskustelussa tulisi pohtia kuka hyötyy eniten yksityisyyden suojasta - ja miten kansalaisista kerättyjä tietoa saa käyttää. Vastaukset voivat yllättää, koska tavallisella ihmisellä on aika vähän salattavaa rikollisiin, terroristeihin ja veropakolaisiin verrattuna. Yksityisyydensuoja kuulostaa tietysti pyhältä, koska kaikki tekevät virheitä ja kukaan ei halua omia noloja muistojaan nettiin.
Tästä johtuen tarvitsemme EU-lainsäädäntöä, joka määrittelee selvästi mitä luottamuksellisia tietoja saa julkistaa tai käyttää kansalaisia vastaan. Esimerkiksi jos kansalainen tunnustaa ystävälleen emailissa vahingossa ajaneensa satasta kuudenkympin alueella, niin voidaanko hänet tuomita tämän perusteella? Parempi olisi esimerkiksi määritellä, että urkkimalla saatua tietoa saa käyttää kansalaista vastaan vain jos odotettavissa oleva rangaistus on yli vuosi vankeutta. Muuten päädymme yhteiskuntaan, jossa isoveli valvoo kaikkea toimintaamme. Tietotekniikan kehittyessä jatkuva valvonta on täysin mahdollista toteuttaa jo lähitulevaisuudessa.
Lisäksi tarvitsemme lainsäädäntöä joka määrittelee, miten demokraattisesti valittu hallitus valvoo kansallisia turvallisuuspalveluja; sekä lainsäädäntöä joka estää kerätyn luottamuksellisen tiedon väärinkäytön esimerkiksi poliittisena tai kaupallisena työkaluna. Meillä on jo riittävästi näyttöä diktatuurien tuhoisista yhteiskunnallisista vaikutuksista. Tarvitsemme myös lainsäädäntöä ja resursseja, joilla ohjelmistorikollisuus ja nettihäiriköinti saadaan kuriin.
EU ja Suomi etunenässä katselee reaalimaailmaa muumilasien läpi hohtavan sinisten silmien kautta. Emme vielä ymmärrä, että sodankäynti ja rikollisuus on siirtynyt ruudista ja biologisista aseista ohjelmistopuolelle. Ydinpommit ja junaryöstöt ovat lasten leikkiä softan avulla toteutettuihin iskuihin ja rikoksiin verrattuna. Todellisuudessa rikollisjärjestöt ja diktatuurivaltiot pääsevät jo nyt moniin yhteiskunnan ja kansalaisten kannalta luottamuksellisiin tietoihin käsiksi softan avulla.
Näyttää siltä, että EU aikoo taistella Hitleriäkin pahempia rikollisia ja terroristeja vastaan vain nallipyssyjen avulla. Vaikuttaa siltä, että tehokkaimmat softaan perustuvat urkintakeinot halutaan jättää vain kaupallisten yritysten (Google, Huawei, jne.), sekä rikollisten ja diktatuurivaltioiden käyttöön. Julkisessa keskustelussa enemmistö vaatii, että kaikkein salaisimmatkin turvallisuuspalvelujen urkintatavat paljastetaan ja näiden asioiden vuotajat ovat suuria sankareita. Tässä ei ole mitään järkeä – taistelua rikollisuutta ja korruptiota vastaan ei voida voittaa jos paljastamme viholliselle puolustuksemme yksityiskohdat.
Yhteiskuntamme turvallisuuden kannalta tärkeiden tietojen vuotajat tulee tuomita pitkiin vankeusrangaistuksiin, muuten romutamme yhteiskuntamme uskottavuuden. Demokraattisten hallitusten valvomilla turvallisuuspalveluilla tulee olla vapaa pääsy ja velvollisuus urkkia kaikkea saatavissa olevaa tietoa, jotta yhteiskunnan turvallisuus voidaan taata. Yksityisyydensuojan liioittelu ja tiedustelupalvelujen laillisen valvonnan puute johtaa meidät pelon yhteiskuntaan.
Ystävällismielisten valtioiden taholta suoritettu urkinta puolustaa myös paikkaansa, koska sen avulla voidaan päästä käsiksi organisaatioiden sisäisiin tietovuotoihin. Sisäiset vakoilijat tuntevat usein organisaation sisäiset turvajärjestelmät, mutta ulkopuolinen urkkija voi tunnistaa heidät helpommin. Tästä johtuen tarvitsemme myös lainsäädäntöä, jonka mahdollistaa tietojen joustavan vaihdon ystävällismielisten valtioiden välillä. Valtioiden ja myös ihmisten välinen todellinen luottamus tarkoittaa sitä, että vastapuolella on oikeus tarkistaa väitteemme.
Antti Roine, Ulvila 10.7.2013
_________________________________________________
JULKAISTU:
Turun Sanomat 11.7.2013
Maaseudun Tulevaisuus 26.7.2013
Valtioiden turvallisuuspalvelujen tehtävä on turvata demokraattisen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen säilyminen; tämä on kaikkien kunnon kansalaisten etu. Ikävä kyllä sellaista kristallipalloa ei ole vielä keksitty, jonka avulla urkinta voitaisiin kohdentaa pelkästään terroristeihin, rikollisiin ja korruptioon. Tästä johtuen ainoa varma tapa suojella yhteiskuntaa on kerätä suuria määriä tietoa kaikista lähteistä, ja seuloa siitä epäilyttävä aines tarkempaa analyysiä varten. Tässä ei ole mitään uutta ja yllättävää, tätä turvallisuuspalvelut ovat tehneet jo vuosisatojen ajan.
Julkinen keskustelu on johdettu tietoisesti harhateille, koska tietojen keräämisestä on tehty itsessään tuomittavaa, vaikka oleellista on kuka ja miten näitä tietoja saa käyttää. Hyväuskoiset kansalaiset ajavat yksityisyydensuojan nimissä rikollisten, keinottelijoiden ja terroristien etuja. Itse asiassa yksityisen kansalaisen etujen kannalta tietojen urkinta ei ole suuri skandaali vaan se, että Suomi ja EU laiminlyövät kansalaisten turvallisuuden ja tasa-arvon vaalimista, mm. nostamalla valtioiden päämiehet muiden ihmisten yläpuolelle.
Sen sijaan poliittisessa keskustelussa tulisi pohtia kuka hyötyy eniten yksityisyyden suojasta - ja miten kansalaisista kerättyjä tietoa saa käyttää. Vastaukset voivat yllättää, koska tavallisella ihmisellä on aika vähän salattavaa rikollisiin, terroristeihin ja veropakolaisiin verrattuna. Yksityisyydensuoja kuulostaa tietysti pyhältä, koska kaikki tekevät virheitä ja kukaan ei halua omia noloja muistojaan nettiin.
Tästä johtuen tarvitsemme EU-lainsäädäntöä, joka määrittelee selvästi mitä luottamuksellisia tietoja saa julkistaa tai käyttää kansalaisia vastaan. Esimerkiksi jos kansalainen tunnustaa ystävälleen emailissa vahingossa ajaneensa satasta kuudenkympin alueella, niin voidaanko hänet tuomita tämän perusteella? Parempi olisi esimerkiksi määritellä, että urkkimalla saatua tietoa saa käyttää kansalaista vastaan vain jos odotettavissa oleva rangaistus on yli vuosi vankeutta. Muuten päädymme yhteiskuntaan, jossa isoveli valvoo kaikkea toimintaamme. Tietotekniikan kehittyessä jatkuva valvonta on täysin mahdollista toteuttaa jo lähitulevaisuudessa.
Lisäksi tarvitsemme lainsäädäntöä joka määrittelee, miten demokraattisesti valittu hallitus valvoo kansallisia turvallisuuspalveluja; sekä lainsäädäntöä joka estää kerätyn luottamuksellisen tiedon väärinkäytön esimerkiksi poliittisena tai kaupallisena työkaluna. Meillä on jo riittävästi näyttöä diktatuurien tuhoisista yhteiskunnallisista vaikutuksista. Tarvitsemme myös lainsäädäntöä ja resursseja, joilla ohjelmistorikollisuus ja nettihäiriköinti saadaan kuriin.
EU ja Suomi etunenässä katselee reaalimaailmaa muumilasien läpi hohtavan sinisten silmien kautta. Emme vielä ymmärrä, että sodankäynti ja rikollisuus on siirtynyt ruudista ja biologisista aseista ohjelmistopuolelle. Ydinpommit ja junaryöstöt ovat lasten leikkiä softan avulla toteutettuihin iskuihin ja rikoksiin verrattuna. Todellisuudessa rikollisjärjestöt ja diktatuurivaltiot pääsevät jo nyt moniin yhteiskunnan ja kansalaisten kannalta luottamuksellisiin tietoihin käsiksi softan avulla.
Näyttää siltä, että EU aikoo taistella Hitleriäkin pahempia rikollisia ja terroristeja vastaan vain nallipyssyjen avulla. Vaikuttaa siltä, että tehokkaimmat softaan perustuvat urkintakeinot halutaan jättää vain kaupallisten yritysten (Google, Huawei, jne.), sekä rikollisten ja diktatuurivaltioiden käyttöön. Julkisessa keskustelussa enemmistö vaatii, että kaikkein salaisimmatkin turvallisuuspalvelujen urkintatavat paljastetaan ja näiden asioiden vuotajat ovat suuria sankareita. Tässä ei ole mitään järkeä – taistelua rikollisuutta ja korruptiota vastaan ei voida voittaa jos paljastamme viholliselle puolustuksemme yksityiskohdat.
Yhteiskuntamme turvallisuuden kannalta tärkeiden tietojen vuotajat tulee tuomita pitkiin vankeusrangaistuksiin, muuten romutamme yhteiskuntamme uskottavuuden. Demokraattisten hallitusten valvomilla turvallisuuspalveluilla tulee olla vapaa pääsy ja velvollisuus urkkia kaikkea saatavissa olevaa tietoa, jotta yhteiskunnan turvallisuus voidaan taata. Yksityisyydensuojan liioittelu ja tiedustelupalvelujen laillisen valvonnan puute johtaa meidät pelon yhteiskuntaan.
Ystävällismielisten valtioiden taholta suoritettu urkinta puolustaa myös paikkaansa, koska sen avulla voidaan päästä käsiksi organisaatioiden sisäisiin tietovuotoihin. Sisäiset vakoilijat tuntevat usein organisaation sisäiset turvajärjestelmät, mutta ulkopuolinen urkkija voi tunnistaa heidät helpommin. Tästä johtuen tarvitsemme myös lainsäädäntöä, jonka mahdollistaa tietojen joustavan vaihdon ystävällismielisten valtioiden välillä. Valtioiden ja myös ihmisten välinen todellinen luottamus tarkoittaa sitä, että vastapuolella on oikeus tarkistaa väitteemme.
Antti Roine, Ulvila 10.7.2013
_________________________________________________
JULKAISTU:
Turun Sanomat 11.7.2013
Maaseudun Tulevaisuus 26.7.2013