Sivu 1, 1:sta

Enemmistödiktatuurista todelliseen demokratiaan

ViestiLähetetty: 01.12.2013 21:07
Kirjoittaja Antti Roine
Enemmistödiktatuurista todelliseen demokratiaan

Kehittyvissä maissa demokratia johtaa helposti enemmistön ylivaltaan ja vähemmistöjen perusoikeuksien polkemiseen. Ikävä kyllä samanlaista enemmistödiktatuuriin perustuvaa politiikkaa esiintyy myös pidemmälle kehittyneissä maissa. Kaiken lisäksi se on yleensä hyvin näkyvää, mutta jostain syystä emme osaa sitä tunnistaa.

Perinteisesti yhteiskunnan tai yritysten kannalta tärkeissä hankkeissa yksilön tai pienen ryhmän oikeudet usein sivuutetaan. Esimerkkejä ei ole vaikea löytää. Voimalaitoksia rakennettaessa tarvittiin tekoaltaita, jonka seurauksena maanomistajat joutuivat käymään vuosikymmeniä oikeutta ennenkuin he saivat edes nimellisen korvauksen menetyksistään. Nykyinen järjestelmä asettaa vastakkain pienet aseettomat ryhmät ja oman lakimiesarmeijan omistamat suuret organisaatiot.

Tilanne on kuitenkin hieman parantunut ja maanomistajat saavat nykyään jo pienen korvauksen esimerkiksi teiden, voimalinjojen, tuulipuistojen ja kaivosten alle jäävästä maasta. Suurin ongelma kuitenkin on, että tällaisten hankkeiden haitasta ei yleensä makseta mitään lähiseudun naapureille.

Kaivos voi pilata lähiseudulla olevien vesistöjen virkistys- ja luontoarvot. Tuulipuisto aiheuttaa melua ja pilaa kauniin maiseman. Kaatopaikka aiheuttaa paikallisia hajuhaittoja. Moottoritie aiheuttaa meluhaittaa ja katkoo ikimuistoisia tieyhteyksiä. Tontinkulmalle ilmestyvä kännykkämasto tökkää ikävästi silmään. Tällaista haitoista ei yleensä ilman raskasta oikeuskäsittelyä korvata mitään, vaikka ne helposti laskevat lähiseudun kiinteistöjen arvoa esimerkiksi 30 prosenttia.

Demokratia toimii enemmistöpäätösten voimalla. Ikäviä ja epäoikeudenmukaisia päätöksiä on sitä helpompi saada läpi mitä suurempia kuntia luodaan ja mitä kauemmas päätöksenteko viedään käytännön elämästä. Jos esimerkiksi kunta haluaa tehdä halvalla keskitetyn jätevedenpuhdistamon, esitys hyväksytään valtuustossa, koska 60 prosenttia valtuutetuista ajattelee raukkamaisesti, että ”hyvä juttu, kun se haiseva ja vesistöjä pilaava laitos ei tullut meidän naapuriin”.

Nykyään on täysin mahdollista, että keväällä mökille mentäessä kuvankauniiseen rantaan on ilmestynyt järkyttävän kokoinen kirkkaankeltainen kyltti, jossa lukee ”KAAPELI”. Samalla mökin arvosta on hävinnyt kymmeniä tuhansia euroja, mutta uhri ei saa mistään oikeutta. Tällä ja lukemattomilla muilla tavoilla me kaikki joudumme kärsimään enemmistödiktatuurin karvaista hedelmistä – ennemmin tai myöhemmin, vaikka vain asioidessamme hallintoalamaisena valtion virastoissa.

Yhteiskunnassamme esiintyvä enemmistödiktatuuri ulottaa lonkeronsa hyvin laajalle, se kattaa jopa ihmisen seksuaalisuuden ja ihon värin. Kaupunkilaisen on helppo pitää suloisista petoeläimistä, mutta maaseudulla vapaana juoksentelevat pedot aiheuttavat merkittävää aineellista ja henkistä haittaa. Enemmistödiktatuurin näkökulmasta ajateltuna nämäkin ongelmat ratkeavat jos vähemmistö aitaa itsensä omalla kustannuksellaan häkkiin, vähän samaan tapaan kuin Saksassa tehtiin 30-luvulla.

Enemmistödiktatuuri perustuu tekopyhyyteen ja pelkuruuteen. Todellisten ratkaisujen sijaan etsitään yksittäinen uhri, jonka hiillostaminen mediassa on nykyään samanlaista kansanhuvia kuin gladiaattorinäytökset aikoinaan. Keneltäkään ei näytä löytyvän rohkeutta laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin, jotta yksittäisten ihmisten tekemien pienten virheiden asemesta huomio voidaan keskittää varsinaisten suurten ongelmien ratkaisuun.

Sinällään enemmistödiktatuurin ongelmat voidaan varsin helposti ratkaista. Meidän tulee kehittää mm. lainsäädäntöä siten, että toimenpide- ja rakennuslupia ei myönnetä, jos hankkeen vetäjä ei ole varautunut korvaamaan lähiseudun asukkaille aiheutuvia haittoja heti, täysimääräisesti ja ilman oikeudenkäyntejä. Tämä ohjaa hankkeita alusta lähtien kestävän kehityksen periaatteiden suuntaan. Hankkeiden eteneminen myös nopeutuu, jos asianosaisia ei sorreta.

Kuntien koon kasvaessa tarvitsemme myös kaupunginosavaltuustoja, joille tulee antaa todellista päätäntävaltaa paikallisissa asioissa, kuten koulujen ja terveydenhoidon sijoittelussa. Mutta ennen kaikkea meidän tulee muuttaa omia asenteitamme, jotta osaamme harkita päätöstemme seurauksia myös vähemmistöjen kannalta, koska me kaikki kuulumme johonkin vähemmistöön.

Antti Roine, Ulvila 17.3.2013
__________________________________________
JULKAISTU:
Nykypäivä n:o 12/2013 - Sivu 18
Savon Sanomat 28.3.2013