Tuhat savuavaa roviota
Lähetetty: 03.02.2013 14:25[b]Tuhat savuavaa roviota[/b]
Nykyinen hallitus panostaa työajan pidentämiseen ja työehtojen huonontamiseen. Tämä vaikuttaa jakomieliseltä toiminnalta, koska pulaa ei ole työvoimasta vaan työpaikoista. Työvoimapula on tehokkain tapa pidentää työaikoja ja työuria.
Tietysti periaatteessa palkkakustannusten alentaminen lisää työn tuottavuutta, mutta ikävä kyllä samalla se laskee kotimaista kysyntää ja työmotivaatiota. Käytännössä meidän pitäisi vähitellen huonontaa työehtoja ja laskea palkkakustannuksia Kiinan ja Intian tasolle - jos tälle tielle lähdetään.
Loogisempi vaihtoehto on parantaa teollisuutemme tuottavuutta edistämällä yrittäjyyttä, osaamista, ja työmotivaatiota; sekä panostamalla teknologian ja rahoitusmarkkinoiden kehitykseen.
Tarvittavan rahoituksen epääminen Turun telakalta on yksi esimerkki toiminnasta, jolla korkeaa osaamista edellyttävän vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä heikennetään. Lehdistössä mainittu 50 miljoonan laina on mitätön summa työttömyyskorvauksiin ja menetettyihin verotuloihin verrattuna. Tällaisessa tilanteessa lainasta tinkimisessä ei ole mitään järkeä; sen sijaan olisi pitänyt keskustella takuista esimerkiksi telakan osakkeiden muodossa.
Näyttää siltä, että Ranskan hallitus teki kaikkensa risteilijätilauksen rahoituksen järjestämiseksi samalla kun Suomessa keskityttiin miettimään miten työehtoja voidaan heikentää. EU-säännökset rajoittavat mm. kansallisia telakkatukia, mutta direktiivejä on helppo rikkoa, koska sanktiot ovat usein minimaalisia. Ikävä kyllä Suomessa tätä asiaa ei vieläkään ymmärretä, vaikka jääkiekossa osaamme kyllä ottaa parin minuutin jäähyjä tarvittaessa.
Yhden risteilijätilauksen häviäminen ei kuitenkaan ole kovin suuri asia jos sitä verrataan myös osaamisen rapauttamiseen, koska vain ydinosaamisen ja monimuotoisuuden kautta vientiyrityksemme voivat menestyä myös tulevaisuudessa. Ranskalaisen telakan ehdottama yhteistyö tarkoittaa sitä, että telakkateollisuutemme ydinosaaminen ja alihankintaverkosto siirretään Ranskaan.
Toinen hätkähdyttävä esimerkki suomalaisen ydinosaamisen hävittämisestä on 1600 henkeä työllistäneen Finnairin moottorikorjaamon ja laitehuollon toiminnan alasajo ja myynti. Tällaisen ydinosaamisen, ekosysteemin ja hyvän maineen rakentaminen on kestänyt 90 vuotta. Vuosien kuluessa yhtiölle on myös hankittu kaikki tarvittavat sertifikaatit, joiden saaminen on erittäin vaikeaa.
Finnairin hallitus muutti taloudellisesti kannattavan huipputeknisen yksikön taskurahaksi, koska se ajatteli asiaa vain omasta näkökulmastaan. Valtion olisi pitänyt omistajana katsoa asiaa myös yhteiskuntamme kannalta. Esimerkiksi Outokumpu Oyj:tä pilkottaessa syntyi monia menestyviä pörssiyhtiöitä kuten Outotec Oyj ja Boliden AB.
Finnairin teknisen yksikön pienuus ei ole ongelma vaan se, että yhtiön johto ei ymmärtänyt suurta bisnespotentiaalia, joka lentokoneiden huoltoon liittyy. Bisneksessä tarvitaan näkemystä, jota on harvalla. Näyttää siltä, että halpalentoyhtiöt pilaavat markkinat, koska niitä voi perustaa yhdessä yössä. Lentokoneiden huoltotoiminnassa tämä riski on paljon pienempi, siksi sveitsiläiset panostavat huoltoon.
Kolmas esimerkki suomalaisen osaamisen hävittämisestä on Olkiluodon ydinvoimalaitoksen työmaa, jossa työt tehdään pääosin ulkomaisen halpatyövoiman avulla. Yhdysvalloissa jopa laittomat siirtolaiset maksavat veroa, mutta näyttää siltä, että Olkiluodossa asialla ei ole niin väliä. Luulisi, että kun valtio myöntää lupia suurten investointien tekemiseen niihin voitaisiin naittaa ehtoja, jotka käytännössä parantaisivat suomalaisten työllisyyttä. Ideoita kannattaa lainata Ranskasta ja Saksasta.
Työelämässä vain molemminpuolisten joustojen avulla yritystemme menestys voidaan turvata suhdanteiden vaihdellessa. Tämä ei kuitenkaan onnistu jos joustot eivät toimi molempiin suuntiin. Esimerkiksi laman aikana palkkojen ja työajan joustava lyhentäminen ei onnistu, elleivät työntekijät voi olla varmoja siitä, että suhdanteiden parantuessa palkkoja taas nostetaan. Toimihenkilöt luopuivat aikoinaan lamatalkoissa Pekkaspäivistä, joita heille ei ikinä sen jälkeen palautettu.
Meidän kannattaa myös miettiä mitä työtä Suomessa kannattaa tehdä, koska se ratkaisee minkälaista työvoimapolitiikkaa tarvitaan. Pelkästään telakoiden savuavien rovioiden tilalle tarvitsemme vähintään tuhat uutta Roviota. Meidän pitää päättää haluammeko kilpailla kiinalaisen massatuotannon kanssa vai panostammeko korkeaa teknistä ja taloudellista osaamista soveltavaan teollisuuteen.
Antti Roine, Ulvila 30.12.2012
__________________________________________________________
Julkaistu:
Satakunnan Kansa, 3.1.2013
Savon Sanomat, 3.1.2013
Nykypäivä, 11.1.2013, s. 18
Nykyinen hallitus panostaa työajan pidentämiseen ja työehtojen huonontamiseen. Tämä vaikuttaa jakomieliseltä toiminnalta, koska pulaa ei ole työvoimasta vaan työpaikoista. Työvoimapula on tehokkain tapa pidentää työaikoja ja työuria.
Tietysti periaatteessa palkkakustannusten alentaminen lisää työn tuottavuutta, mutta ikävä kyllä samalla se laskee kotimaista kysyntää ja työmotivaatiota. Käytännössä meidän pitäisi vähitellen huonontaa työehtoja ja laskea palkkakustannuksia Kiinan ja Intian tasolle - jos tälle tielle lähdetään.
Loogisempi vaihtoehto on parantaa teollisuutemme tuottavuutta edistämällä yrittäjyyttä, osaamista, ja työmotivaatiota; sekä panostamalla teknologian ja rahoitusmarkkinoiden kehitykseen.
Tarvittavan rahoituksen epääminen Turun telakalta on yksi esimerkki toiminnasta, jolla korkeaa osaamista edellyttävän vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä heikennetään. Lehdistössä mainittu 50 miljoonan laina on mitätön summa työttömyyskorvauksiin ja menetettyihin verotuloihin verrattuna. Tällaisessa tilanteessa lainasta tinkimisessä ei ole mitään järkeä; sen sijaan olisi pitänyt keskustella takuista esimerkiksi telakan osakkeiden muodossa.
Näyttää siltä, että Ranskan hallitus teki kaikkensa risteilijätilauksen rahoituksen järjestämiseksi samalla kun Suomessa keskityttiin miettimään miten työehtoja voidaan heikentää. EU-säännökset rajoittavat mm. kansallisia telakkatukia, mutta direktiivejä on helppo rikkoa, koska sanktiot ovat usein minimaalisia. Ikävä kyllä Suomessa tätä asiaa ei vieläkään ymmärretä, vaikka jääkiekossa osaamme kyllä ottaa parin minuutin jäähyjä tarvittaessa.
Yhden risteilijätilauksen häviäminen ei kuitenkaan ole kovin suuri asia jos sitä verrataan myös osaamisen rapauttamiseen, koska vain ydinosaamisen ja monimuotoisuuden kautta vientiyrityksemme voivat menestyä myös tulevaisuudessa. Ranskalaisen telakan ehdottama yhteistyö tarkoittaa sitä, että telakkateollisuutemme ydinosaaminen ja alihankintaverkosto siirretään Ranskaan.
Toinen hätkähdyttävä esimerkki suomalaisen ydinosaamisen hävittämisestä on 1600 henkeä työllistäneen Finnairin moottorikorjaamon ja laitehuollon toiminnan alasajo ja myynti. Tällaisen ydinosaamisen, ekosysteemin ja hyvän maineen rakentaminen on kestänyt 90 vuotta. Vuosien kuluessa yhtiölle on myös hankittu kaikki tarvittavat sertifikaatit, joiden saaminen on erittäin vaikeaa.
Finnairin hallitus muutti taloudellisesti kannattavan huipputeknisen yksikön taskurahaksi, koska se ajatteli asiaa vain omasta näkökulmastaan. Valtion olisi pitänyt omistajana katsoa asiaa myös yhteiskuntamme kannalta. Esimerkiksi Outokumpu Oyj:tä pilkottaessa syntyi monia menestyviä pörssiyhtiöitä kuten Outotec Oyj ja Boliden AB.
Finnairin teknisen yksikön pienuus ei ole ongelma vaan se, että yhtiön johto ei ymmärtänyt suurta bisnespotentiaalia, joka lentokoneiden huoltoon liittyy. Bisneksessä tarvitaan näkemystä, jota on harvalla. Näyttää siltä, että halpalentoyhtiöt pilaavat markkinat, koska niitä voi perustaa yhdessä yössä. Lentokoneiden huoltotoiminnassa tämä riski on paljon pienempi, siksi sveitsiläiset panostavat huoltoon.
Kolmas esimerkki suomalaisen osaamisen hävittämisestä on Olkiluodon ydinvoimalaitoksen työmaa, jossa työt tehdään pääosin ulkomaisen halpatyövoiman avulla. Yhdysvalloissa jopa laittomat siirtolaiset maksavat veroa, mutta näyttää siltä, että Olkiluodossa asialla ei ole niin väliä. Luulisi, että kun valtio myöntää lupia suurten investointien tekemiseen niihin voitaisiin naittaa ehtoja, jotka käytännössä parantaisivat suomalaisten työllisyyttä. Ideoita kannattaa lainata Ranskasta ja Saksasta.
Työelämässä vain molemminpuolisten joustojen avulla yritystemme menestys voidaan turvata suhdanteiden vaihdellessa. Tämä ei kuitenkaan onnistu jos joustot eivät toimi molempiin suuntiin. Esimerkiksi laman aikana palkkojen ja työajan joustava lyhentäminen ei onnistu, elleivät työntekijät voi olla varmoja siitä, että suhdanteiden parantuessa palkkoja taas nostetaan. Toimihenkilöt luopuivat aikoinaan lamatalkoissa Pekkaspäivistä, joita heille ei ikinä sen jälkeen palautettu.
Meidän kannattaa myös miettiä mitä työtä Suomessa kannattaa tehdä, koska se ratkaisee minkälaista työvoimapolitiikkaa tarvitaan. Pelkästään telakoiden savuavien rovioiden tilalle tarvitsemme vähintään tuhat uutta Roviota. Meidän pitää päättää haluammeko kilpailla kiinalaisen massatuotannon kanssa vai panostammeko korkeaa teknistä ja taloudellista osaamista soveltavaan teollisuuteen.
Antti Roine, Ulvila 30.12.2012
__________________________________________________________
Julkaistu:
Satakunnan Kansa, 3.1.2013
Savon Sanomat, 3.1.2013
Nykypäivä, 11.1.2013, s. 18