Koti ja perhe määräävät tulevaisuutemme
Lähetetty: 24.11.2012 15:16Pahoinvointi ja turvattomuus ovat yhteiskunnan sairauksia, joita ei voida parantaa lisäämällä koulun vastuuta, valvontaa tai rangaistuksia, koska nämä hoitavat vain oireita piilottamalla ne. Sen sijaan meidän pitää rohkeasti pureutua ongelmien alkusyihin, jotka juontavat juurensa kodista ja perheestä. Ihmisen ja hänen myötänsä koko yhteiskunnan onnellisuus ja tulevaisuus määräytyvät ihmisen ensimmäisten elinvuosien aikana perheessä.
Lapsen ensimmäiset käsitykset älyllisyydestä, sosiaalisuudesta, moraalista ja jopa hengellisyydestä määräytyvät hänen ensimmäisten elinvuosiensa aikana. Näistä muodostuu mittatikkuja, jotka vaikuttavat koko elämän ajan ihmisen luonteen kehitykseen.
[b]Äidinrakkaus on inhimillisen yhteiskunnan perusta[/b]
Äidinrakkauden kautta lapsi oppii aidon rakkauden syvintä olemusta, luottamusta ja positiivista elämänasennetta sekä lähes loputonta anteeksiantoa. Äidin huolenpito vaikuttaa myös ratkaisevalla tavalla ihmisen käsitykseen yhteiskunnan merkityksestä ja on siksi inhimillisen yhteiskunnan perusta. Äidinrakkaus on synnynnäinen ja vaistomainen ominaisuus, joka antaa naiselle varsin epäedulliset lähtöasetelmat työelämässä, mutta kotona nainen on yleensä ollut parempi johtaja kuin alkuvoimaisinkaan mies.
Myös isä rakastaa lapsiaan, mutta hänen panoksensa painottuu enemmän järkevien rajojen asettamiseen. Isän kautta lapsi oppii, että vastuuttomuus ja ylisuvaitsevaisuus eivät ole rakkautta vaan laiskuutta ja typeryyttä. Sisarukset ovat taas korvaamattomia sosiaalisen kanssakäymisen opettajia. Ilman kodin antamaa aitoa rakkautta kukaan lapsi ei voi saavuttaa normaalin luonteen täysimääräistä kehitystä ja tervettä itseluottamusta.
[b]Viisaus syntyy vain epäonnistumisten kautta[/b]
Vapaa kasvatus ja ylirakastaminen johtavat lapsen oman tärkeyden ylikorostamiseen, tällaisista yksilöistä koostuva yhteiskunta ajautuu vääjäämättä jatkuviin konflikteihin. Ylisuojelu ja liika hemmottelu tuottavat aikuisia, jotka ajautuvat epätoivoisiin tekoihin vastaan tulevien vaikeuksien edessä. Kaikille ihmisille rajat tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin, tässä mielessä elämä on tasapuolista. Meille on annettu varsin erilaiset menestymisen edellytykset jo syntymästä lähtien; vanhempien riidat ja avioerot vielä kasvattavat näitä eroja sekä rapauttavat lapsen luottamusta elämään.
Viisaudella ja rakkaudella johdetussa kodissa opitaan myös miten epäonnistutaan hienostuneesti ja hävitään iloisesti pelkäämättä pettymyksiä. Turvallisessa kodissa lapsen ei tarvitse epäröidä epäonnistumisten myöntämistä tai yrittää kätkeä niitä pettävien hymyjen taakse. Epäonnistumisen jalo taito kannattaa oppia lapsuudessa, koska vanhempana sen oppinen on vielä tuskallisempaa. Mitään uutta on vaikea saavuttaa jos pelkää pettymyksiä.
Menestys saattaa synnyttää rohkeutta ja edistää luottamusta, mutta viisaus syntyy vain epäonnistumisten kautta. Vain ne, jotka katsovat tosiasioita silmästä silmään ja sovittavat ne ihanteisiin, voivat saavuttaa viisautta. Viisaus on peräisin omien virheiden ja epäonnistumisten tuloksiin sopeutumisesta. Viisaus sulkee piiriinsä sekä faktan että ihanteen, siksi se suojelee ihmistä hedelmättömiltä äärisuunnilta kuten idealismilta, joka ei näe tosiasioita; kuten myös materialismilta, jolta puuttuu henkinen näkökulma.
[b]Luottamus on arvokkain lahja mitä lapsilleen voi antaa[/b]
Terve itsetunto, persoonallisuus ja siihen ankkuroitu tasapainoinen luonne ovat arvokkainta mitä vanhemmat voivat lapsilleen ja yhteiskunnalle antaa. Tällaiselle sosiaaliselle ihmiselle vaikeudet ovat vain haasteita ja pettymykset virkistäviä kannustimia; häntä eivät esteet ja hankaluudet masenna vaan innostavat yrittämään eteenpäin.
Yhteiskunta, joka pysyy pystyssä vain koulutuksen, rangaistusten ja pelon avulla sortuu kriisitilanteissa, koska yhteiskunnan valvovan silmän sammuessa ihmisten sisälle patoutunut katkeruus purkautuu. Yhteiskunnan koon kasvaessa tällaisen tilanteen riski vääjäämättä kasvaa. Kestävä yhteiskunta, jossa kodin ovet voi jättää auki ja lähimmäiseen voi luottaa ilman valvontakameroita, perustuu kotikasvatukseen jota vallitsee rakkaus ja hallitsee viisaus. Tällainen kasvatus tuottaa lojaaleja ihmisiä, jotka rakentavat kestävää yhteiskuntaa.
Yhteiskunta joka perustuu rakkauteen ja yksilöiden väliseen luottamukseen ruokkii tieteen, taiteen, talouden ja yhteiskunnan kehitystä. Tällainen yhteiskunta ei sorru väliaikaisten katastrofien edessä, koska se perustuu yksilöiden omaan vapaaseen tahtoon ja luottamukseen. Rakkaus on uskonnon olemus ja nykyistä korkeamman sivilisaation alkulähde, ilman rakkautta sivilisaatio vähitellen ajautuu umpikujaan ja itsetuhoon.
[b]Kotikasvatuksen merkitystä ei voi yliarvioida[/b]
Luonnollisesti joistakin vahvoista yksilöistä kehittyy yhteiskunnan tukipilareita kotikasvatuksen puutteista huolimatta, ja toisaalta muutama hyvän perheen lapsikin voi ajautua rikollisuuteen, mutta viime kädessä kotikasvatuksen merkitystä ei voi yliarvioida.
Tässä mielessä on kerrassaan käsittämätöntä, että avioliiton solmimiseen ja lasten hankkimiseen ei tarvita mitään erityistä koulutusta, pääsykokeita tai lupia, vaikka parisuhde ja perheen perustaminen ovat elämämme haastavimpia projekteja.
Antti Roine, Ulvila 15.8.2012
__________________________________________
JULKAISTU:
Turun Sanomat 22.8.2012
Savon Sanomat 22.8.2012
Salon Sanomat 27.9.2012
Lapsen ensimmäiset käsitykset älyllisyydestä, sosiaalisuudesta, moraalista ja jopa hengellisyydestä määräytyvät hänen ensimmäisten elinvuosiensa aikana. Näistä muodostuu mittatikkuja, jotka vaikuttavat koko elämän ajan ihmisen luonteen kehitykseen.
[b]Äidinrakkaus on inhimillisen yhteiskunnan perusta[/b]
Äidinrakkauden kautta lapsi oppii aidon rakkauden syvintä olemusta, luottamusta ja positiivista elämänasennetta sekä lähes loputonta anteeksiantoa. Äidin huolenpito vaikuttaa myös ratkaisevalla tavalla ihmisen käsitykseen yhteiskunnan merkityksestä ja on siksi inhimillisen yhteiskunnan perusta. Äidinrakkaus on synnynnäinen ja vaistomainen ominaisuus, joka antaa naiselle varsin epäedulliset lähtöasetelmat työelämässä, mutta kotona nainen on yleensä ollut parempi johtaja kuin alkuvoimaisinkaan mies.
Myös isä rakastaa lapsiaan, mutta hänen panoksensa painottuu enemmän järkevien rajojen asettamiseen. Isän kautta lapsi oppii, että vastuuttomuus ja ylisuvaitsevaisuus eivät ole rakkautta vaan laiskuutta ja typeryyttä. Sisarukset ovat taas korvaamattomia sosiaalisen kanssakäymisen opettajia. Ilman kodin antamaa aitoa rakkautta kukaan lapsi ei voi saavuttaa normaalin luonteen täysimääräistä kehitystä ja tervettä itseluottamusta.
[b]Viisaus syntyy vain epäonnistumisten kautta[/b]
Vapaa kasvatus ja ylirakastaminen johtavat lapsen oman tärkeyden ylikorostamiseen, tällaisista yksilöistä koostuva yhteiskunta ajautuu vääjäämättä jatkuviin konflikteihin. Ylisuojelu ja liika hemmottelu tuottavat aikuisia, jotka ajautuvat epätoivoisiin tekoihin vastaan tulevien vaikeuksien edessä. Kaikille ihmisille rajat tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin, tässä mielessä elämä on tasapuolista. Meille on annettu varsin erilaiset menestymisen edellytykset jo syntymästä lähtien; vanhempien riidat ja avioerot vielä kasvattavat näitä eroja sekä rapauttavat lapsen luottamusta elämään.
Viisaudella ja rakkaudella johdetussa kodissa opitaan myös miten epäonnistutaan hienostuneesti ja hävitään iloisesti pelkäämättä pettymyksiä. Turvallisessa kodissa lapsen ei tarvitse epäröidä epäonnistumisten myöntämistä tai yrittää kätkeä niitä pettävien hymyjen taakse. Epäonnistumisen jalo taito kannattaa oppia lapsuudessa, koska vanhempana sen oppinen on vielä tuskallisempaa. Mitään uutta on vaikea saavuttaa jos pelkää pettymyksiä.
Menestys saattaa synnyttää rohkeutta ja edistää luottamusta, mutta viisaus syntyy vain epäonnistumisten kautta. Vain ne, jotka katsovat tosiasioita silmästä silmään ja sovittavat ne ihanteisiin, voivat saavuttaa viisautta. Viisaus on peräisin omien virheiden ja epäonnistumisten tuloksiin sopeutumisesta. Viisaus sulkee piiriinsä sekä faktan että ihanteen, siksi se suojelee ihmistä hedelmättömiltä äärisuunnilta kuten idealismilta, joka ei näe tosiasioita; kuten myös materialismilta, jolta puuttuu henkinen näkökulma.
[b]Luottamus on arvokkain lahja mitä lapsilleen voi antaa[/b]
Terve itsetunto, persoonallisuus ja siihen ankkuroitu tasapainoinen luonne ovat arvokkainta mitä vanhemmat voivat lapsilleen ja yhteiskunnalle antaa. Tällaiselle sosiaaliselle ihmiselle vaikeudet ovat vain haasteita ja pettymykset virkistäviä kannustimia; häntä eivät esteet ja hankaluudet masenna vaan innostavat yrittämään eteenpäin.
Yhteiskunta, joka pysyy pystyssä vain koulutuksen, rangaistusten ja pelon avulla sortuu kriisitilanteissa, koska yhteiskunnan valvovan silmän sammuessa ihmisten sisälle patoutunut katkeruus purkautuu. Yhteiskunnan koon kasvaessa tällaisen tilanteen riski vääjäämättä kasvaa. Kestävä yhteiskunta, jossa kodin ovet voi jättää auki ja lähimmäiseen voi luottaa ilman valvontakameroita, perustuu kotikasvatukseen jota vallitsee rakkaus ja hallitsee viisaus. Tällainen kasvatus tuottaa lojaaleja ihmisiä, jotka rakentavat kestävää yhteiskuntaa.
Yhteiskunta joka perustuu rakkauteen ja yksilöiden väliseen luottamukseen ruokkii tieteen, taiteen, talouden ja yhteiskunnan kehitystä. Tällainen yhteiskunta ei sorru väliaikaisten katastrofien edessä, koska se perustuu yksilöiden omaan vapaaseen tahtoon ja luottamukseen. Rakkaus on uskonnon olemus ja nykyistä korkeamman sivilisaation alkulähde, ilman rakkautta sivilisaatio vähitellen ajautuu umpikujaan ja itsetuhoon.
[b]Kotikasvatuksen merkitystä ei voi yliarvioida[/b]
Luonnollisesti joistakin vahvoista yksilöistä kehittyy yhteiskunnan tukipilareita kotikasvatuksen puutteista huolimatta, ja toisaalta muutama hyvän perheen lapsikin voi ajautua rikollisuuteen, mutta viime kädessä kotikasvatuksen merkitystä ei voi yliarvioida.
Tässä mielessä on kerrassaan käsittämätöntä, että avioliiton solmimiseen ja lasten hankkimiseen ei tarvita mitään erityistä koulutusta, pääsykokeita tai lupia, vaikka parisuhde ja perheen perustaminen ovat elämämme haastavimpia projekteja.
Antti Roine, Ulvila 15.8.2012
__________________________________________
JULKAISTU:
Turun Sanomat 22.8.2012
Savon Sanomat 22.8.2012
Salon Sanomat 27.9.2012