Kiinan ote länsimaista kiristyy
Lähetetty: 22.03.2011 19:40Yrityksiä tuetaan monin eri tavoin. Tekesin yrityksille myöntämät innovaatiotuet poikkevat luonteeltaan muista yritysten tukimuodoista, joita ovat esimerkiksi maatalous- ja aluetuet, starttirahat sekä takaukset. Käytännössä suurten yritysten innovaatiotuet menevät kokonaan yliopistojen ja pienten yritysten rahoitukseen; sen sijaan muut yritystuet menevät yritysten oman normaalin toiminnan rahoittamiseen.
[b]Ei nollatutkimusta[/b]
Tiede, tutkimus ja tuotekehitys luovat perustan yhteiskunnan ja yritysten menestykselle. Tästä johtuen meidän kannattaa panostaa näiden alueiden kehitykseen. Oleellinen kysymys kuitenkin on, mille alueelle ja minkälaisiin tuoteideoihin panostamme, jotta emme hukkaa rajallisia resurssejamme nollatutkimukseen. Tämä viisaus ei synny komiteoissa konsensuspäätöksinä, vaan testaamalla monia erilaisia ideoita ja panostamalla parhaisiin. Tässä mielessä laaja yrittäjäkunta on vapaan markkinatalouden vahvuus, luonnossa evoluutio toimii tismalleen samalla tavalla.
Tekesin jakamien innovaatiotukien tavoitteena on, että yrityksistä löytyy niitä ideoita, joita kannattaa viedä eteenpäin. Ihmisten elintason kannalta on järkevämpää, että yliopistoissa tutkitaan sellaisia asioita, joista yritysten tuotekehitykselle on jotain hyötyä - sen sijaan, että tutkitaan vain tutkimisen ilosta. Tosin tällaistakin perustutkimusta tarvitaan soveltavan tutkimuksen raaka-aineeksi, mutta näiden välillä pitää vallita tasapaino. Muuten käy kuten entisessä Neuvostoliitossa, jossa tieteen taso oli korkea, mutta Lada pysyi aina samanlaisena.
[b]Vuoropuhelun alku[/b]
Suuret yritykset eivät siis saa innovaatiotukia itselleen, vaan ne ainoastaan kanavoivat tukirahat järkeviin tutkimushankkeisiin yliopistoissa ja pienyrityksissä. Lisäksi ne sitoutuvat itse panostamaan omaa rahaa saman alueen tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Vastineeksi yritykset hyötyvät yliopistojen tutkimusten tuloksista ja saavat arvokkaita kontakteja yliopistomaailmaan ja pieniin innovatiivisiin yrityksiin. Lyhyesti sanottuna innovaatiotuet pakottavat suuret yritykset vuoropuheluun tiedeyhteisön ja muiden yritysten kanssa ja auttavat näin hedelmällisen teollisen ekosysteemin kehittämisessä.
Innovaatiotuet eivät mene kokonaan hukkaan, vaikka tuen saava yritys menisikin konkurssiin tai vähentäisi väkeä, koska yliopistoihin kertynyttä osaamista voidaan hyödyntää myös muualla. Epävarmuus kuuluu olennaisena osana tutkimuksen ja tuotekehityksen luonteeseen. Mitään uutta ei voida kehittää, jos riskejä ei hyväksytä. Asiat, jotka tiedetään etukäteen, eivät kuulu tutkimuksen ja tuotekehityksen piiriin.
[b]Teollisuustyö pakenee[/b]
Kaikki menestyvät maat panostavat yritysten ja tuotteiden kehittämiseen, koska siihen tämä nykyinen hyvinvointimme perustuu. Yhteiskunta, jolla on paras teknologia, lainsäädäntö ja uskonto menestyy - historian saatossa tämä perusasia ei ole muuttunut miksikään.
Innovaatiotukia vähentämällä luovumme vapaaehtoisesti siitä ainoasta kilpailuedusta mitä meillä vielä on jäljellä, eli osaamisesta. Vähitellen teollisuus ja myös palvelut siirtyvät Kiinaan ja Intiaan, koska niissä palkat, energia ja raaka-aineet maksavat vähemmän, työaika on pitempi ja lisäksi ihmiset ovat ahkeria ja älykkäitä - eikä ympäristöstä tarvitse välittää. Muutaman vuoden kuluttua suomalaisten ei kannata tehdä itse enää mitään, mutta millä ihmeellä me sitten maksamme laskumme?
Olemme jo nyt hyvin vahvasti Kiinan niskalenkissä, koska ainoa jäljellä oleva kilpailuetumme on tieto ja osaaminen, jota Kiina tehokkaasti sosialisoi. Länsimaat toimivat itse asiassa Kiinan ilmaisena tutkimusorganisaationa, vaikka Kiina panostaakin yhä massivisempia summia myös omaan tuotekehitykseen.
[b]Eroon kopioinnista[/b]
Kopioimalla päästään toisten rinnalle, mutta ohi mennään vasta oman tuotekehityksen avulla. Näyttää siltä, että Kiina alkaa kunnioittaa tekijänoikeuksia vasta kun ne kauppaneuvotteluissa niputetaan yhteen muiden tärkeiden asioiden kanssa, tai vasta sitten kun Kiina alkaa itse tuottamaan omia patentteja.
Muutaman vuoden päästä, kun aika on kypsä Kiina voi rauhassa toteuttaa muiden maiden vaatimuksen maan valuutan arvon nostosta; eli sitten kun suurin osa teollisuudesta ja osaamisesta on jo ehditty siirtää Kiinaan. Tällöin muut maat joutuvat myymään loputkin yrityksensä ja maansa kiinalaisille polkuhintaan vastineeksi kalliista kiinalaisista tuotteista.
Näin tulee käymään, ellei EU:sta ja Yhdysvalloista löydy tarpeeksi viisautta, jonka avulla yritysten ja eri maiden yhteisistä pelisäännöistä sovitaan sitovasti, panostetaan tuotekehitykseen ja lasketaan energian hintaa. Nykyinen hallitusten lainavetoinen talouspolitiikka johtaa tilanteen kiristyessä ikäviin ratkaisuihin, kuten elintason laskuun, tullimuureihin, säännöstelyyn sekä setelirahoitukseen.
Antti Roine, Ulvila 6.3.2011
_____________________________________
JULKAISTU:
Tekniikka & Talous 11.3.2011, sivu 15
Nykypäivä 25.3.2011, sivu 21
Satakunnan Kansa 1.4.2011, sivu 19
[b]Ei nollatutkimusta[/b]
Tiede, tutkimus ja tuotekehitys luovat perustan yhteiskunnan ja yritysten menestykselle. Tästä johtuen meidän kannattaa panostaa näiden alueiden kehitykseen. Oleellinen kysymys kuitenkin on, mille alueelle ja minkälaisiin tuoteideoihin panostamme, jotta emme hukkaa rajallisia resurssejamme nollatutkimukseen. Tämä viisaus ei synny komiteoissa konsensuspäätöksinä, vaan testaamalla monia erilaisia ideoita ja panostamalla parhaisiin. Tässä mielessä laaja yrittäjäkunta on vapaan markkinatalouden vahvuus, luonnossa evoluutio toimii tismalleen samalla tavalla.
Tekesin jakamien innovaatiotukien tavoitteena on, että yrityksistä löytyy niitä ideoita, joita kannattaa viedä eteenpäin. Ihmisten elintason kannalta on järkevämpää, että yliopistoissa tutkitaan sellaisia asioita, joista yritysten tuotekehitykselle on jotain hyötyä - sen sijaan, että tutkitaan vain tutkimisen ilosta. Tosin tällaistakin perustutkimusta tarvitaan soveltavan tutkimuksen raaka-aineeksi, mutta näiden välillä pitää vallita tasapaino. Muuten käy kuten entisessä Neuvostoliitossa, jossa tieteen taso oli korkea, mutta Lada pysyi aina samanlaisena.
[b]Vuoropuhelun alku[/b]
Suuret yritykset eivät siis saa innovaatiotukia itselleen, vaan ne ainoastaan kanavoivat tukirahat järkeviin tutkimushankkeisiin yliopistoissa ja pienyrityksissä. Lisäksi ne sitoutuvat itse panostamaan omaa rahaa saman alueen tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Vastineeksi yritykset hyötyvät yliopistojen tutkimusten tuloksista ja saavat arvokkaita kontakteja yliopistomaailmaan ja pieniin innovatiivisiin yrityksiin. Lyhyesti sanottuna innovaatiotuet pakottavat suuret yritykset vuoropuheluun tiedeyhteisön ja muiden yritysten kanssa ja auttavat näin hedelmällisen teollisen ekosysteemin kehittämisessä.
Innovaatiotuet eivät mene kokonaan hukkaan, vaikka tuen saava yritys menisikin konkurssiin tai vähentäisi väkeä, koska yliopistoihin kertynyttä osaamista voidaan hyödyntää myös muualla. Epävarmuus kuuluu olennaisena osana tutkimuksen ja tuotekehityksen luonteeseen. Mitään uutta ei voida kehittää, jos riskejä ei hyväksytä. Asiat, jotka tiedetään etukäteen, eivät kuulu tutkimuksen ja tuotekehityksen piiriin.
[b]Teollisuustyö pakenee[/b]
Kaikki menestyvät maat panostavat yritysten ja tuotteiden kehittämiseen, koska siihen tämä nykyinen hyvinvointimme perustuu. Yhteiskunta, jolla on paras teknologia, lainsäädäntö ja uskonto menestyy - historian saatossa tämä perusasia ei ole muuttunut miksikään.
Innovaatiotukia vähentämällä luovumme vapaaehtoisesti siitä ainoasta kilpailuedusta mitä meillä vielä on jäljellä, eli osaamisesta. Vähitellen teollisuus ja myös palvelut siirtyvät Kiinaan ja Intiaan, koska niissä palkat, energia ja raaka-aineet maksavat vähemmän, työaika on pitempi ja lisäksi ihmiset ovat ahkeria ja älykkäitä - eikä ympäristöstä tarvitse välittää. Muutaman vuoden kuluttua suomalaisten ei kannata tehdä itse enää mitään, mutta millä ihmeellä me sitten maksamme laskumme?
Olemme jo nyt hyvin vahvasti Kiinan niskalenkissä, koska ainoa jäljellä oleva kilpailuetumme on tieto ja osaaminen, jota Kiina tehokkaasti sosialisoi. Länsimaat toimivat itse asiassa Kiinan ilmaisena tutkimusorganisaationa, vaikka Kiina panostaakin yhä massivisempia summia myös omaan tuotekehitykseen.
[b]Eroon kopioinnista[/b]
Kopioimalla päästään toisten rinnalle, mutta ohi mennään vasta oman tuotekehityksen avulla. Näyttää siltä, että Kiina alkaa kunnioittaa tekijänoikeuksia vasta kun ne kauppaneuvotteluissa niputetaan yhteen muiden tärkeiden asioiden kanssa, tai vasta sitten kun Kiina alkaa itse tuottamaan omia patentteja.
Muutaman vuoden päästä, kun aika on kypsä Kiina voi rauhassa toteuttaa muiden maiden vaatimuksen maan valuutan arvon nostosta; eli sitten kun suurin osa teollisuudesta ja osaamisesta on jo ehditty siirtää Kiinaan. Tällöin muut maat joutuvat myymään loputkin yrityksensä ja maansa kiinalaisille polkuhintaan vastineeksi kalliista kiinalaisista tuotteista.
Näin tulee käymään, ellei EU:sta ja Yhdysvalloista löydy tarpeeksi viisautta, jonka avulla yritysten ja eri maiden yhteisistä pelisäännöistä sovitaan sitovasti, panostetaan tuotekehitykseen ja lasketaan energian hintaa. Nykyinen hallitusten lainavetoinen talouspolitiikka johtaa tilanteen kiristyessä ikäviin ratkaisuihin, kuten elintason laskuun, tullimuureihin, säännöstelyyn sekä setelirahoitukseen.
Antti Roine, Ulvila 6.3.2011
_____________________________________
JULKAISTU:
Tekniikka & Talous 11.3.2011, sivu 15
Nykypäivä 25.3.2011, sivu 21
Satakunnan Kansa 1.4.2011, sivu 19