Antti Roineen kotisivut

Verotuksen ja lakien uudistamista perustellaan yleensä oikeudenmukaisuudella, vaikka todellinen syy on usein jokin muu. Käytännössä oikeudenmukainen verotus tarkoittaa sitä, että se ottaa huomioon sekä ihmisen kyvyt ja panoksen yhteiskuntamme rakentamisessa, mutta myös yhteiskunnan hänelle antaman tuen. Tosiasiassa ilman toimivaa yhteiskuntaa kukaan ei nouse luolamiehen tasoa korkeammalle. Tästä johtuen me kaikki olemme yhteiskunnalle paljon enemmän velkaa kuin itse uskomme.

Äärimmilleen vietynä oikeudenmukainen verotus tarkoittaisi sadan prosentin perintöveroa. Tällöin kaikki ihmiset voisivat aloittaa samalta viivalta - edes taloudelliselta kannalta katsottuna. Tämä olisi reilua myös rikkaiden vanhempien lapsia kohtaan, koska tällöin hekin voisivat omakohtaisesti kokea miten omaa elämää ja yhteiskuntaa rakennetaan omin käsin. Nyt tämä arvokas kokemus jää heiltä näkemättä. Tosin kohtuus tässäkin asiassa johtaa parhaaseen lopputulokseen.

Oikeudenmukainen verotus tarkoittaisi myös sitä, että kaikkia taloudellisia toimintoja verotettaisiin samalla tavalla. Yhteiskunta kattaa suuren osan menoistaan arvonlisäveron avulla. Kun asiakas ostaa tuotteita ja palveluja niiden hintaan lisätään aina arvonlisävero, jopa uhkapeleistä maksetaan veroa 10 %. Jostain syystä arvopaperi- ja valuuttamarkkinat on vapautettu kokonaan varainsiirtoverosta. Kun keinottelija ostaa osakkeita tai muita pörssien tuotteita hänen ei tarvitse maksaa tuotteen hinnasta mitään veroa.

Rahoituslaitosten suurin ongelma on se, että niiden ei tarvitse kantaa todellista vastuuta teoistaan, koska käytännössä niiden voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan. Historia osoittaa, että arvopaperimarkkinat eivät toimi ilman säätelyä. Paljon kehitystä on jo saatu aikaiseksi, mutta arvopaperimarkkinoilta puuttuvat edelleen iskunvaimentimet. On kummallista, että mitään ei tehdä, vaikka joka kerta pörssin pienen nousu- ja laskusuhdannekuopan jälkeen yhteiskunta syöksyy lamaan.

Pörssien tuotteiden verotus on yksinkertaisin keino tasapainottaa arvopaperimarkkinoita, koska vain verotus pakottaa sijoittajat toimimaan pitkällä tähtäimellä. Nykyinen malli johtaa siihen, että sijoitukset tehdään odotusten ja illuusioiden pohjalta, päivien ja tuntien tähtäimellä. Lainoja annetaan maksukyvyttömille ja sellaisiin hankkeisiin, jotka eivät todellisuudessa tuota mitään. Osakevaihto- ja valuutansiirtoverojen avulla sijoittajat pakotetaan ottamaan huomioon sijoitusten, yritysten ja valuutan arvo myös pitkällä tähtäimellä. Suomessa kahden prosentin osakevaihtovero tuottaisi valtiolle noin 5 miljardia euroa vuodessa. Tämä stabiloisi automaattisesti pörssiyhtiöiden kehitystä ja tukisi myös yhteiskunnan kestävää kehitystä.

Perheyhtiöitä on perinteisesti kehitetty pitkällä tähtäimellä, koska perheen ja sen kautta kulkevien sukupolvien kannalta tämä takaa jatkuvuuden. Samalla tavalla myös pörssiyhtiöitä tulisi kehittää kestävän kehityksen mukaisten arvojen ja niihin sidottujen bonusten avulla. Vapaa markkinatalous ei toimi ilman säätelyä, vaan sitä tarvitaan yhtä paljon kuin liikennesääntöjäkin.

Lyhytjännitteinen kvartaalitalous johtaa automaattisesti siihen, että yritysten voitot maksimoidaan muutaman vuoden tai kuukauden tähtäimellä, koska bonukset mitataan tällä perusteella. Ihmisten todellisen hyvinvoinnin kannalta tässä ei kuitenkaan ole mitään järkeä, koska yhteiskunta toimii ja kehittyy vuosikymmenten ja vuosituhansien tähtäimellä. Kvartaalitalous johtaa siihen, että yritysten ja yhteiskunnan kehityksen kannalta olennaisen tärkeisiin asioihin kuten tieteeseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen ei kannata investoida - lastenkasvatuksesta ja taiteesta puhumattakaan.

Ihmisillä on luontainen halu hyötyä omista ponnisteluistaan ja työstään. Tätä kannattaa hyödyntää vero- ja sosiaalipolitiikassa siten, että työn tekeminen ja opiskelu on aina kannattavin vaihtoehto. Ikävä kyllä tämä yksinkertainen perusidea on hävinnyt tukiviidakon sokkeloihin, jossa päällekkäiset progressiiviset verot, tuet ja byrokratia hävittävät työn ja yrittämisen kannattavuuden. Tavallinen perusinsinööri loisi paremman mallin muutamassa kuukaudessa, mutta heitä ei eduskunnasta ikävä kyllä löydy tarpeeksi.

Tasavero ei kuitenkaan ole se ratkaisu, jolla ongelmat ratkotaan, koska se johtaa väistämättä eriarvoisuuden jatkuvaan kasvuun. Tuloeroja tosin tarvitaan, koska ne kannustavat työntekoon ja yrittämiseen. Eroja ei kuitenkaan kannata kasvattaa liikaa, koska muuten ajaudumme yhteiskuntaan, jossa turvallisuutta ostetaan sähköaitojen, aseiden ja valvontakameroiden avulla; esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea. Lisäksi kohtuuttomista tuloeroista ei ole hyötyä yhteiskunnalle, koska tietyn rajan jälkeen ihmisen motivaatiota, viisautta tai työtehoa ei voida enää lisätä, vaikka palkkioita kuinka nostetaan.

Tuloeroja säädetään kohtuullisen progressiivisen verotuksen avulla, joka tarkoittaa sitä, että vahvimmat yksilöt kantavat harteillaan resurssiensa mukaisen osuuden yhteiskunnan rahoituksesta. Energiaverotuksen kasvattamisessa ei ole mitään järkeä, koska se vie loputkin työpaikat Kiinaan.

Ikävä kyllä, emme voi ratkaista verotuksen ongelmia pelkästään Suomen lainsäädäntöä kehittämällä, koska meidän ei kannata rakentaa muuria valtiomme ympärille. Tätäkin asiaa on jo testattu Pohjois-Koreassa ja Albaniassa. Sama lainsäädäntö on pakko saada voimaan kaikissa maissa, joiden kanssa käymme kauppaa. Muuten pääoma pakenee niihin maihin, jotka eivät aja koko kansan etua. Tämä on tärkein syy miksi tarvitsemme EU:ta ja yhä suurempia liittovaltioita, mitään muuta järkevää vaihtoehtoa meillä ei ole.

Elämä ei ole tasapuolista - tämä ei kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen asia, koska vain sen takia voimme taistella epäitsekkäästi tämän kaukaisen tavoitteen puolesta.

Antti Roine, Ulvila 2.3.2011
____________________________________________
JULKAISTU:
Satakunnan Kansa 7.3.2011 sivu 19