Sivu 1, 1:sta

Oikea päämäärä ohjaa rauhaan

ViestiLähetetty: 18.02.2008 18:34
Kirjoittaja Antti Roine
Yksi sotilasliitto koko maailmaan?

Kivikaudella oli tärkeää, että kullakin heimolla ja kylällä oli oma vahva armeija, koska muiden apu oli kaukana ja ainoastaan oma puolustus turvasi heimon olemassaolon. Lisäksi naapurien kanssa kannatti harrastaa tarvittaessa puolustusyhteistyötä esimerkiksi tarvikehankintojen, tiedonvaihdon ja varoitusjärjestelmien puitteissa. Kivikaudella turvallisuustarpeet tai kansainvälinen kehitys ei luonut painetta laajempaan akuuttiin yhteistyöhön. Suomi uskoo tähän samaan linjaan yhä edelleen.

Maailma on kuitenkin muuttunut. Teknologian kehittyessä yksittäisten maiden ja ryhmien mahdollisuudet uhata koko maailmaa ydinaseiden, tautien ja myrkkyjen avulla kasvavat kiihtyvällä nopeudella. On naivia uskoa, että suurten valtioiden kenraalit jättäisivät sodan shakkilaudalla yhtäkään ruutua käyttämättä, vaikka se olisi julistautunut kuinka puolueettomaksi tahansa. Ydinlaskeuma, isorokko, terrorismi tai rikollisuus ei tunnista maiden välisiä rajoa. Meistä on tullut yhä haavoittuvampia, yksi pommi Fingridin sähköverkon säätökeskukseen pysäyttää lähes koko Suomen. Muutamassa päivässä voidaan tuhota kaikki se mitä olemme rakentaneet viimeisen sadan vuoden aikana.

Meillä on moraalinen ja eettinen vastuu myös muista kansakunnista, koska samanlaisia ihmisiä me kaikki olemme. Vain omista asioista huolehtiminen ei ole pelkästään itsekkyyttä, vaan myös suurta tyhmyyttä. Mafian, diktaattorien ja hirmuhallitsijoiden valta perustuu pelkästään siihen, että ihmiset huolehtivat vain omista asioistaan. Hitler valloitti vähitellen lähes koko Euroopan, koska naapurivaltiot tyytyivät vain pahoittemaan syvästi muiden tragedioita.

Mitään merkkejä ei ole havaittavissa, että sodat ja väkivalta olisivat loppumassa maailmasta. Valtiot päin vastoin panostavat yhä suurempia summia aseteknologina kehitykseen, vaikka niiden tulisi panostaa sotien ja rauhan syiden selvittämiseen. Jos väkivallan ja sotien määrää halutaan vähentää niin ensimmäinen työ on selvittää mitkä olosuhteet tukevat rauhan säilymistä ja miksi sodat syntyvät. Tuhannella asiantuntijalla on tästä omat mielipiteensä, mutta totuus selviää kokeellista mittaustietoa analysoimalla. Nykyinen rauhantutkimus ei ole jostain syystä oikeaa johtolankaa löytänyt, vaikka meillä on runsaasti kokeellista tietoa saatavana, sillä ihmiskunnan historia on sotien historiaa.

Historiaa tarkasteltaessa voidaan havaita selvä trendi; rauhallisen alueen kokoa voidaan kasvattaa ainoastaan siirtämällä sotilaallinen päätösvalta yhä suurempien alueiden hallitusten vastuulle. Aikoinaan esimerkiksi Suomessa heimot, Saksassa keisarikunnat ja Amerikassa osavaltiot sotivat keskenään kunnes ne vihdoin ymmärsivät antaa sotilaallisen päätösvallan yhteiselle hallitukselle. Jos Helsingillä ja Sipoolla olisi oma armeija niin ensimmäinen ohjus olisi jo laukaistu.

Moneen ongelmaan on useita hyviä ratkaisuja, mutta sodat voidaan lopettaa vain suurentamalla vähitellen sotilasliittoja ja liittovaltioita siten, että lopulta yksi liittovaltio kattaa koko maailman. Sotilasliitto voidaan muuttaa liittovaltioksi, siirtämällä ensin muutama prosentti jäsenvaltioiden armeijasta liiton hallituksen alaisuuteen ja lisäämällä tätä osuutta vähitellen. Tällainen ratkaisu tulee syntymään ennemmin tai myöhemmin, meistä itsestämme on kiinni tarvitaanko siihen kolmas maailmansota vai ei. Sota on mahdollista välttää jos huomaamme, että olemme kaikki veljiä ja sisaria keskenämme pienellä maapallolla, joka purjehtii äärettömyydessä.

Suomen ulkopoliittinen johto uskoo, että henkivakuutus kannattaa hankkia vasta kun syöpä on todettu. Näinhän tehtiin sodan aikana Saksan kanssa ja sodan jälkeen Neuvostoliiton kanssa. Nyt siis vain ajopuuna odotellaan kriisiä. Paljon viisaampaa olisi tehdä oikeat ratkaisut rauhan aikana eli juuri nyt, sillä nyt sopimuksia ei tarvitse tehdä natsien kanssa, eikä sotakorvauksia ole pakko maksaa.

Kaukokatseinen ihminen, yritys tai kansakunta, jolla on kokonaisnäkemys ja tavoite kirkkaana mielessä menee sinne minne hän haluaa. Kvarttaaleja, erikoistarjouksia ja matalia aitoja seuraamalla juoksemme kuten eläimet, sinne mihin sattuma tai muut meitä ohjaavat. Meidän tulee uskaltaa arvioida mihin erilaiset ratkaisuvaihtoehdot tulevaisuudessa johtavat, jos vähääkään välitämme lasten lapsistamme. Oikeiden päivittäisten ratkaisujen tekeminen helpottuu merkittävästi vasta kun kaukainen määränpää on selvillä ja se on kaikkien tiedossa.

Antti Roine, Ulvila 9.1.2008
________________________________________________________
Julkaistu:
Aamulehti 14.01.2008
Heijaste 1/2008, 10.3.2008, sivu 14