Sivu 1, 1:sta

Pakkouskonto merkitsee valinnan vapautta

ViestiLähetetty: 01.12.2013 21:42
Kirjoittaja Antti Roine
Pakkouskonto merkitsee valinnan vapautta

Monilla vanhemmilla on halu tehdä päätöksiä lastensa puolesta pimittämällä tietoa. Tämä on uskontojen vaikutuksen aliarviointia. Uskonnot ovat vaikuttaneet ja tulevat aina vaikuttamaan ihmiskunnan historian kulkuun ja ihmisten käyttäytymiseen. Tosiasioiden pimittäminen on edesvastuutonta lasten oman ja koko yhteiskunnan kehityksen kannalta.

Vaatimus puolueettomasta uskonnon opetuksesta on itsepetosta, koska opettajan oma elämänkatsomus heijastuu aina opetuksen sisältöön. Tästä johtuen kouluissa tarvitaan avoimen tunnustuksellista uskonnonopetusta. Opetuksen painopiste voi olla sen uskontokunnan näkemyksissä, johon enemmistö koulun oppilaista kuuluu, mutta tämän lisäksi myös muiden uskontokuntien edustajille tulee antaa oikeus kertoa avoimesti oma näkemyksensä.

Tällaisen monien eri uskontokuntien näkemyksiin perustuvan opetuksen tulee olla pakollista. Sitä voidaan kutsua myös elämänkatsomustiedoksi, jossa tietysti pyritään objektiivisuuteen. Vain tällä tavalla opimme näkemään monien eri uskontojen perimmäisen samanlaisuuden, joka on piilossa erilaisten traditioiden takana. Opettajan omaa uskonnollista näkökulmaa ei ole kuitenkaan syytä piilottaa, koska se auttaa oppilaita suhteuttamaan opettajan antaman aina subjektiivisen näkemyksen ihmiselämän todellisuuteen ja arvoihin.

Tieteen ja teknologian nopea kehitys on luonut harhan, jonka mukaan todellisuus voidaan selittää vain tieteen avulla, eikä uskonnoille jää sijaa. Ikävä kyllä tieteen luomasta maailmankuvasta puuttuu ydin, koska jokainen tieteellinen päättelyketju päättyy tyhjyyteen, jolle ateisti on keksinyt nimen alkuräjähdys. Tiede kuvaa fysikaalista todellisuutta, mutta se ei pysty mitenkään selittämään todellisuuden henkistä ulottuvuutta, koska sitä ei voida todentaa fysikaalisten mittalaitteiden avulla.

Henkisen todellisuuden suurin todiste on usko, joka syntyy vain henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Usko voi syntyä vähitellen tai nopeasti, mutta usein se on niin voimakas kokemus, että ihminen liittää sen automaattisesti vaikutuspiirissään olevaan uskontoon. Usein uskovien suurin ongelma on, että he eivät osaa erottaa uskoa ja uskontoa toisistaan. Usko tekee meistä veljiä keskenämme, mutta uskonnot piilottavat tämän tosiasian erilaisten rituaalien taakse ja käyttämällä samasta Jumalasta eri nimeä.

Monet uskonnot opettavat meitä palvelemaan Jumalaa erilaisten rituaalien välityksellä. Kauan sitten näillä rituaaleilla on saattanut ollut jokin järkevä tarkoitus, mutta maailman muututtua tämä merkitys on hävinnyt. Todellisuudessa meidän pitäisi palvella lähimmäisiämme, koska luojamme on läsnä kaikkien ihmisten sielussa – toiset ovat hänet löytäneet, mutta toisilla etsintä on vielä pahasti kesken.

Tieteen kuvaaman äärettömän monimutkaisen ja upean maailman takana ei voi olla niin primitiivinen persoona, jonka tavoitteena on luoda vain rituaaleja toistavia henkisiä sätkynukkeja, kuten monet uskonnot opettavat. Muuttuvassa ja dynaamisessa maailmassa lähimmäistemme auttaminen on paljon loogisempi, antoisampi ja haastavampi tehtävä.

Myös ateismi on uskonto, koska ateisti ei voi tieteellisesti todistaa, että henkitodellisuus on harhaa. Ateisti ei voi käsittää, mitä usko on, koska hän ei ole sitä vielä kokenut. Meidän on kuitenkin syytä kunnioittaa hänenkin uskontoaan, jos se perustuu aitoon tunteeseen ja vakaumukseen.

Uskon todellista olemusta on mahdotonta opettaa puolueettomasti, objektiivisesti tai tieteellisesti, koska mikään näistä ei pysty kuvaamaan henkilökohtaista uskon kokemusta. Usko on joko olemassa tai sitten ei – viime kädessä millään välimuodolla ei ole merkitystä.

Kellään ei saa olla oikeutta kieltää, edes omilta lapsiltaan, monipuolista ja tunnuksellista uskonnollista opetusta, koska pakkouskonto ja elämänkatsomustieto parantavat yhteiskunnan turvallisuutta samoin kuin ajokortti. Yhteiskuntamme kestävä kehitys, yhteiskuntarauha ja avoin vuoropuhelu voidaan saavuttaa vain kun tunnemme ja ymmärrämme lähimmäistemme motiiveja, uskontoja ja rituaaleja. Vain sillä tavoin voimme kehittää myös uskontoja, yhdistää niiden parhaita piirteitä ja elämänfilosofiaa, sekä löytää meitä kaikkia yhdistävä usko.

Antti Roine, Ulvila 4.11.2013
______________________________________
Ilkka 26.10.2013
Satakunnan Kansa 27.10.2013, Enemmän sivu 4