Sivu 1, 1:sta

Energia on suurin haasteemme

ViestiLähetetty: 28.05.2008 18:39
Kirjoittaja Antti Roine
Ilmastonmuutos ei ole ihmiskunnan kohtalonkysymys vaan energia ja väestönkasvu. Nämä asiat tulevat ratkaisemaan tulevaisuuden suunnan riippumatta siitä, johtuuko ilmastonmuutos ihmisestä tai ei. Tässä mielessä kiistely ilmastomuutoksen syistä haaskaa aikaa ja kohdistaa huomion väärään suuntaan.

Energian saatavuuden ja hinnan merkitystä on lähes mahdotonta yliarvioida, koska se vaikuttaa suoraan ja välillisesti kaikkien tuotteiden hintaan. Energian hinnan pienikin nousu moninkertaistuu tuotantoketjuissa, koska energiaa tarvitaan kaikissa tuotannon, varastoinnin ja kuljetusten vaiheissa, kuten asuntojen, lääkkeiden, elintarvikkeiden tai puhtaan veden tuotannossa.

Ilman halpaa energiaa yhteiskuntamme ja ympäristömme näivettyy väestönkasvun alle, siksi myös väestönkasvua on pakko hillitä kytkemällä se muun muassa tuleviin ilmastosopimuksiin.

Voimme rakentaa ihmiskunnalle tasapuolisen aineellisen elintason ja samalla säilyttää luonnon kauneuden, monimuotoisuuden sekä maailmanrauhan ainoastaan edullisen ja kestävän energian avulla. Sekään ei tietysti tätä takaa, mutta toisen vaihtoehdon masentava lopputulos on kuitenkin varma. Ainoastaan edullisen energian avulla meillä on varaa puhtaaseen luontoon ja ruokaan. Halvan energian avulla insinööri tekee ihmeitä – muuttaa meriveden juomavedeksi tai vaikka säätää ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden sopivaksi.

Suurin ongelma näyttää kuitenkin olevan kestävän energialähteen tunnistaminen ja rajallisten kehitysresurssien panostaminen oikeisiin kohteisiin. Jälkikäteen oikeat asiat on yleensä helppo tunnistaa, mutta se voidaan tehdä myös etukäteen.

Voimme esimerkiksi jälkiviisaana todeta, että ne firmat, jotka 10–20 vuotta sitten panostivat kuvaputkien ja valokuvausfilmien kehittämiseen, hukkasivat rahansa. Nämä rahat olisi kannattanut panostaa LCD-monitorien ja digitaalikameroiden kehittämiseen.

Viisaat firmat tunnistivat oikeat kehityskohteet eri vaihtoehtojen kehityspotentiaalin perusteella. Kuvaputket ja filmit olivat kypsää tekniikkaa, joiden kehityspotentiaali oli käytetty loppuun. Sen sijaan LCD-monitoreissa ja digisensoreissa oli nähtävissä suunnaton kehityspotentiaali mm. pienen koon ja tarkkuuden suhteen.

Samanlainen tilanne on nyt nähtävissä tuuli- ja bioenergian kohdalla. Tuulimyllyt ja peltoviljely ovat jo aika lailla kypsää tekniikkaa. Sen sijaan aurinkoenergiassa on nähtävissä suunnaton kehityspotentiaali. Sen energiatiheys on sata kertaa suurempi kuin aurinkoenergian sekundäärisissä lähteissä kuten tuuli- ja bioenergiassa.

Lisäksi aurinkoenergiaa voidaan kerätä autiomaissa tai vaikka rakennusten katoilla, jolloin luonnon omia hiilinieluja kuten sademetsiä ei tukita ja raiskata. Aurinkoenergiaa on tarjolla jopa Suomessa 115 MW neliökilometrille vaakatasoon mitattuna ilman kennojen suuntausta – kesällä enemmän ja talvella sitten vähemmän.

Ympäri Suomea on rakennettu noin sata tuulimyllyä, joiden teoreettinen teho on 110 MW. Tosiasiassa niistä saatiin valtakunnanverkkoon keskimäärin vain 22 MW vuoden 2006 VTT:n tilastojen mukaan. Rahaa tähän huviin on tärvätty valtion tuen muodossa 120 miljoonaa euroa sekä tuulivoimalayhtiöiden rahoja 200 miljoonaa euroa, eli yhteensä 320 miljoonaa euroa.

Ikävä kyllä tuulivoiman todellisia investointi- ja käyttökuluja piilotellaan paremmin kuin vaalirahoitusta. Massiivisesta tuesta ja kalliimmalla myydystä sähköstä huolimatta tuulivoimayhtiöt tekevät nollatulosta.

Rakenteilla olevan Porin Prosessivoiman biopolttolaitoksen todellinen teho on 65 MW sähköä, 140 MW höyryä ja 70 MW kaukolämpöä. Eli yhteensä 275 MW aina kun tarvitaan, eikä silloin kun sattuu tuulemaan. Tämä voimala maksaa vain 140 miljoonaa euroa, eikä tarvitse valtion tukea ja samalla jätteistä päästään eroon.

Näiden lukujen valossa tuulimyllyt vaikuttavat rahanpolttolaitoksilta. Tietysti asia ei ole ihan näin yksinkertainen vaan tarvitsemme lisää tositietoa myös muista koko elinkaaren aikaisista kuluista. Selvityksissä tulee ottaa huomioon mm. varavoiman todelliset kustannukset, käyttökulut, sähkön siirtomaksujen subventiot ja lähiseutujen kiinteistöjen arvon lasku. Kuten myös tosiasia, että todellisuudessa tarvitsemme viisi kappaletta kolmen megawatin myllyä jos haluamme tuulivoimaa 3 megawattia. Lisäksi maiseman pilaamisellekin tulee määrittää oikea hinta kuten rauhoitetun eläimen tappamiselle.

Aurinko on suurin potentiaalinen puhtaan energian lähde. Siksi meidän kannattaa kehittää erilaisten aurinkokennojen hyötysuhteita sekä valmistusteknologiaa, kuten myös energian varastointi, kuljetus- ja käyttöteknologiaa. Aurinkoenergiaa voidaan varastoida kemiallisessa muodossa esimerkiksi vetynä tai sokereina, samaan tapaan kuin energia on tallessa öljyssä, kivihiilessä ja akuissa. Edullisin menetelmä tulee selvittää huolellisen vertailun pohjalta.

Kehitys- ja tutkimustyötä on siis paljon edessä ja aika on vähissä. Tässä tilanteessa olisi sääli, jos rajallisia resurssejamme ja verorahojamme haaskataan sellaisen teknologian tukemiseen, jolla ei ole edes valoa näkyvissä tunnelin päässä. Ei riitä, että näytämme vihreiltä vaan meidän tulee myös tehdä oikeita asioita.

Tarvitsemme vihreitä idealisteja, jotka tekevät epäkohdat näkyviksi; viisaita poliitikkoja, jotka säätävät järkeviä pelisääntöjä ja reaalivihreitä insinöörejä, jotka ratkaisevat ongelmat.

Antti Roine, Ulvila 19.5.2008
_______________________________________________________
Julkaistu:
Savon Sanomat 21.5.2008
Maaseudun Tulevaisuus 23.5.2008
Turun Sanomat 25.5.2008, sivu 14
Salon Seudun Sanomat 26.5.2008
Satakunnan Kansa 2.6.2008, sivu 21

PS: Monet kiitokset Jorma Hacklinille ideoista ja lähtötiedoista.